Shabbat, shabes, sapatti - rakkaalla lapsella on monta nimeä

Shabat alkaa auringon laskiessa perjantai-iltana

Mikä on juutalaisuuden tärkein juhla? Moni voisi luulla, että se on joko jom kippur tai rosh hashana, jolloin synagogat ovat täydempiä kuin milloinkaan muulloin, ja joka on monelle vähemmän uskonnolliselle juutalaisille vuoden ainoa kerta, kun synagogassa käydään. Tai sitten pesach, jolloin suurin osa juutalaisista edelleen kerääntyy perheen tai ystävien kanssa viettämään seder-ateriaa, vaikka muuten perinteistä ei ehkä niin pidettäisikään kiinni. Siksi jollekulle voi tulla yllätyksenä, että juutalaisen tradition mukaan juhlista suurin onkin jokaviikkoinen sapatti. Ehkä juuri siksi, että se toistuu niin usein,
sen tärkeyttä ei nykyjuutalaisuudessa aina ymmärretä.

Nykyhepreaksi shabat, jiddishiksi shabes, sapatti on kuitenkin juutalaisuuden yksi keskeisimmistä käsitteistä ja rabbien mukaan se yksin vastaa kaikkia muita mitsvoja. Jotain shabatin tärkeydestä kertoo se, että se on ainoa rituaalimitsvoista, joka on yksi kymmenestä käskystä. Suurin osa kymmenestä käskystähän liittyy etiikkaan - älä varasta, älä murhaa, kunnioita vanhempiasi - mikä tietenkin kertoo etiikan ja moraalin keskeisyydestä juutalaisuudessa. Sanaakaan ei mainita esim. kosherista tai rukouksesta, jom kippurista tai pesachista puhumattakaan. Mutta shabat on yksi juutalaisuuden kulmakivistä, ilman sitä ei juutalaisuudesta voi kovin paljon puhua.

 Miksi siis shabatilla on näin tärkeä asema juutalaisuudessa? Ja mikä oikeastaan on shabat? Klassinen vastaus olisi, että J-la loi maailman kuudessa päivässä, ja lepäsi seitsemäntenä, ja siksi J-la käski juutalaisia olemaan tekemättä työtä seitsemäntenä päivänä. Asia on kuitenkin paljon syvällisempi. Kuutena päivänä J-la loi maailman - seitsemäntenä Hän loi shabatin. Shabat, seitsemäs päivä, symboloi täydellisyyttä, Eedenin puutarhaa, jossa ihminen kohtaa Luojansa.

Sapatti ymmärretään helposti lepopäiväksi: arkena rehkitään ja raadetaan, mutta lepopäivänä voidaan levätä rasittavasta työstä. Juutalainen perinne opettaa kuitenkin toisin. Mikä on se työ, josta J-la pidättäytyi seitsemäntenä päivänä? Luomistyö. Ja siksi juutalaisuudessa käsky pidättäytyä työstä, melachasta, seitsemäntenä päivänä on aina ymmärretty käskynä pidättäytyä nimenomaan luomistyöstä. Yksi ero ihmisen ja eläinten välillä on nimenomaan se, miten ihminen luo uutta muokkaamalla maailmaa, rakentamalla luonnon tarjoamista materiaaleista uusia esineitä, uusia välineitä, uusia materiaaleja. Tämä maailman muokkaaminen ja luonnonvarojen hallitseminen on juuri se ihmisen luomistyö, joka on seitsemäntenä päivänä kielletty. Sen kielto muistuttaa meitä, että vaikka me ihmisinä voimme kuvitella pystyvämme hallitsemaan maata ja taivasta, J-la on kuitenkin maan ja taivaan Herra.

Mitä ikinä luommekin, emme voi koskaan luoda mitään tyhjästä, vaan rakennamme aina J-lan luomista mineraaleista, J-lan luomasta vedestä, J-lan luomasta kivestä, ja kaikkea hallitsee viime kädessä J-lan tahto. Olemalla luomatta todistamme, että J-la on luonut maailman. Olemalla luomatta tunnustamme, että kaikkien kuninkaiden yläpuolella on kuninkaiden Kuningas, jonka kädessä kaikki on.

 Kun tämän ajatuksen hahmottaa, käy järkeen, että shabatina on suullisen Tooran mukaan kielletty nimenomaan materiaalien ja esineiden muokkaukseen liittyvät taidot, kuten tulen teko, ompelu, ruoan kypsentäminen ja kirjoittaminen. Suullisen Tooran mukaan shabatina kiellettyjä töitä, melachot, on 39 ja ne kaikki liittyvät jotenkin materiaalien tai esineiden muokkaamiseen käyttökelpoiseksi, muuttamalla kokoa, muotoa, väriä jne. Jos shabatin tarkoitus olisi vain rentoutuminen, olisi vaikea ymmärtää, miksi kynttilän sytyttäminen tai piirtely olisi kielletty.

Koska shabatia viettämällä tunnustamme, että J-la on luonut kaiken, shabatin rikkominen on niin vakava asia. Shabatin rikkoja kieltää Luojansa ja korottaa itsensä J-lan paikalle. Juutalaisuudessa shabatin rikkomista verrataan epäjumalien palvomiseen, koska molemmissa ihminen kieltää J-lan, molemmista sanotaan että niihin syyllistyvä on hylännyt koko Tooran.  Tooran mukaan melachan, luomistyön,  tekeminen shabatina on niin vakava synti, että siitä rangaistaan kuolemalla.

 Shabatin tarkoitus ei ole kuitenkaan olla vain kokoelma kieltoja. Shabatin toinen puoli on nimittäin se, että meidän on tarkoitus nauttia shabatista, viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa ja keskittyä elämän merkityksellisimpiin asioihin. Shabatina rukoilemme enemmän kuin tavallisesti, syömme parempaa ruokaa kuin tavallisesti kauniisti katetulta pöydältä, shabat-kynttilöiden valossa. Aterian aloitamme kiddush-seremonialla ja pöydässä laulamme shabat-lauluja, zemirot. Shabatina pukeudumme paremmin ja kävelemme hitaammin, se on päivä jolloin minnekään ei ole kiire paitsi synagogaan. Shabat ei ole vain kokoelma kieltoja, vaan aivan eri tapa olla ja elää, ja tästä kaikesta syntyy ainutlaatuinen shabatin tunnelma.

Shabatin kieltoihin viittaa Toorassa käsky "pidä shabat" shamor et hashabat, kun taas "muista shabat" zachor et hashabat liittyy shabatin positiivisiin mitsvoihin. Shabatin muistamisen mitsvan täytämme, kun erotamme shabatin muista päivistä, teemme eron arjen ja shabatin välille. Muistamme shabatia shabatin alkaessa  lausumalla kiddush-rukouksen ja shabatin päättyessä erotamme shabatin arjesta lausumalla havdala-rukouksen. Muistamme shabatia myös pukeutumalla paremmin kuin tavallisesti, syömällä kolme shabat-ateriaa, ja valmistautumalla shabatiin.

 Shabatiin valmistaudutaan niin kuin tärkeän vieraan tuloon, koti siivotaan, kaikki perheenjäsenet peseytyvät ja pukeutuvat parhaimpiinsa, pöydät peitetään valkoisilla pöytäliinoilla joille katetaan parhaat astiat ja valoa antamaan sytytetään shabat-kynttilät. Shabatin muistamisen käskyn voimme täyttää myös viikolla, kun säästämme vaikka parhaat herkut shabatiksi, shabatin kunniaksi, lekavod shabat.

Shabat-kynttilöiden mitsva on annettu erityisesti naisille, ja monissa perheissä äiti sytyttää yhden kynttilän jokaista perheenjäsentä kohti. Kidushin taas lausuu perinteisesti mies, vaikka mitsva koskeekin yhtä lailla naisia. Muut täyttävät kiddushin mitsvan kuuntelemalla tarkasti ja vastaamalla lopuksi "amen". Nämä roolit eivät kuitenkaan ole ehdottomia: jos miehiä ei ole paikalla, kidushin luonnollisesti lausuu nainen, ja yhtä lailla jos naisia ei ole paikalla, mies sytyttää omat shabat-kynttilänsä.

 Shabatin muistamisen ja pitämisen eroon liittyy kuitenkin toinenkin asia, nimittäin toinen shabatin merkitys on se, että se on juutalaisen kansan ja J-lan välisen ikuisen liiton merkki. Joka shabat uudistamme sopimuksen J-lan kanssa, ja pyhitämme itsemme uudelleen J-lan palvelukseen. Shabatin muistamista voivat kaikki kansat harjoittaa; tulisihan kaikkien ihmisten tietää, että J-la on kaiken Luoja. Shabatin pitäminen on kuitenkin erityinen pyhä liiton merkki, ja siksi kaikista 39 melachasta pidättäytyminen on tarkoitettu vain liiton jäsenille eli juutalaisille.