torstai 4. kesäkuuta 2020

Seksuaalisuus juutalaisuudessa

Juutalaisuudessa seksuaalisuus on tärkeä osa elämää. Rabbit opettavat, että seksuaalisuus on hyvin vahva voima, eikä sitä tule aliarvioida. Juutalaisuudessa ei ole minkäänlaista selibaatin ihannetta, osaksi koska avioliitto nähdään ihmisen luonnollisena olotilana, joka on sellaisenaan hyvä, mutta myös koska rabbit varoittavat, että mitä pidempään seksuaalisia halujaan yrittää padota ja kieltää, sitä vaikeammaksi niiden hillitseminen käy. Seksuaalisuus on hyvin vahva vietti, eikä sen kieltäminen ole järkevää. Avioliitto ei juutalaisuudessa ole vain vahva suositus vaan pyhä velvollisuus eli mitsva, joka johdetaan 1. Mooseksen kirjan alussa Adamille ja Chavalle annetusta käskystä "pru u-rvu" eli suomeksi "lisääntykää ja täyttäkää maa".

Samalla juutalaisuuden kaiken kattava ajatus pyhyydestä ulottuu kuitenkin myös seksuaalisuuteen. "Olkaa pyhiä," sanoo J-la Toorassa, ja juutalaisuus pyrkii täyttämään tämän käskyn tekemällä pyhää kaikesta, niin arjesta kuin juhlasta, henkisestä kuin ruumiillisesta. Nautinto ei ole juutalaisuudessa itsessään hyvä eikä paha asia, vaan olennaista on, mihin tarkoitukseen sitä käyttää. Juutalaisuudessa verrataan ruokapöytää alttariin: Ennen syömistä tehdään netilat jadaim -käsienpesu, joka juontaa juurensa Temppelin aikoihin, jolloin kohenit puhdistivat kätensä rituaalisesti ennen pyhien uhrien nauttimista. Perinteisesti leivän kanssa syötävä suola muistuttaa myös Temppelin uhreihin liitetystä suolasta.

 Ruumiilliset nautinnot, kuten syöminen, eivät ole juutalaisuudessa pyhyyden vastakohta tai hengellisyydestä irrallaan, vaan juhlapyhinä ja sapattina nautittavat juhlaruoat ovat tapa täyttää J-lan käsky iloita J-lan säätäminä juhlapäivinä ja kunnioittaa niitä. Ruoka voi siis olla mitsva ja osa J-lan palvelemista, jos sitä käyttää oikealla tavalla pyhään tarkoitukseen. Ihminen voi syödä ruokaa vain nälkänsä ja mielihalujensa tyydyttämiseksi, mutta hän voi syödä sitä myös hankkiakseen lisää energiaa palvella J-laa ja tehdä mitsvoja. Toisaalta ei-kosher ruoan syöminen on kiellettyä ja siten haitallista hengelliselle kehitykselle.

Näin on myös seksuaalisuuden kanssa. Sitä voi käyttää pyhällä tavalla, jolloin siitä tulee mitsva ja tapa kunnioittaa J-laa. Avioparin välinen seksuaalinen kanssakäyminen voi olla yksi pyhimmistä asioista, mitä on olemassa. Toisaalta jotkin asiat ovat kiellettyjä, ja niiden tekeminen on haitallista sekä ihmiselle itselleen että usein myös muille ihmisille. Seksuaalisuus ei ole siis itsessään hyvä eikä paha asia, vaan vahva ja vakavasti otettava voima, jossa olennaista on mihin tarkoitukseen sen kanavoi.

Yksi kysymys, jota minulta on monesti kysytty, on juutalaisuuden näkemys esiaviolliseen seksiin. Se onkin aika mutkikas kysymys, sillä tavallaan voisi sanoa, että esiaviollinen seksi on kielletty, mutta toisaalta Tooran mukaan esiaviollista seksiä ei itse asiassa ole olemassakaan. Tooran mukaan yksi tapa mennä naimisiin on nimittäin seksi - ainoa vaatimus on, että ihmiset tietävät asiasta. Pariskunta, joka asuu yhdessä, on siis Tooran mukaan tavallaan jo naimisissa, vaikkeivät he paperilla sitä olisikaan. Toora mahdollistaa kuitenkin onneksi myös muita tapoja mennä naimisiin ja nykyjuutalaisuudessa naimisiin mennäänkin ketuban eli avioliittosopimuksen ja sormuksen antamisen kautta.

Tämä kertoo kuitenkin myös siitä, kuinka äärimmäisen vakavasti Toora suhtautuu seksuaaliseen toimintaan ihmisten välillä. Se ei todellakaan ole vain "harrastus" niin kuin tenniksen pelaaminen, vaan iso ja vakava asia. Kyse on myös siitä, että toiset ihmiset ja heidän tunteensa ja hyvinvointinsa tulee ottaa vakavasti. Vaikka nälkä ja lisääntymisvietti kumpuavat molemmat samasta ihmisen eläimellisestä puolesta, suuri ero on siinä mihin ne kohdistuvat. Ruoalla leikkiminen on vain lapsellista, mutta ihmisillä leikkiminen voi olla hyvinkin julmaa ja tuhoisaa.

Toora opettaa, että ihmisten tulee ottaa vastuu teoistaan, eikä antautua mielihalujensa johdateltavaksi. Kysymys, jonka ihmisen pitää kysyä itseltään ei ole vain "Pidänkö tästä, haluanko tätä", vaan pikemminkin "Kannattaako näin tehdä, kärsiikö joku tästä, onko tämä kaikista näkökulmista oikein". Ihmisen tulee hallita itsensä ja toimia järkevästi, niin ruoan ja muun nautinnon mutta erityisesti seksuaalisuuden suhteen.

Länsimaisen uskonnottoman kulttuurin ajatus seksuaalisuudesta tuntuu joskus kuitenkin olevan nimenomaan se, että ihmisen on saatava harrastaa kaikkea mitä haluaa, kunhan leikkikumppani on antanut suostumuksensa. Tällä sitten perustellaan kaikenlaista sairasta toimintaa, josta toisista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan välittäminen on kaukana. Esimerkkinä pornoteollisuuden ja prostituution kaltaiset alat, joissa ihmisiä, erityisesti naisia, kohdellaan objekteina ja riistetään, mutta tämän toiminnan muka siunaa se, että ihmiset ovat mukana "vapaaehtoisesti". (Huolimatta siitä, että mm. prostituutiolla ja kansainvälisellä ihmiskaupalla on tiiviit yhteydet.) Jos ihmisen mielestä porno ja prostituutio ovat positiivisia ja mukavia toimialoja, hänen pitäisi kysyä itseltään, haluaisiko hän tyttärensä ryhtyvän prostituoiduksi tai poikansa pornotähdeksi? Enpä usko että ne ovat ammatteja, joista kovin moni vanhempi lapselleen unelmoi. Miksi sitten kannattaa sitä, että jonkun toisen ihmisen lapsi niin tekee? Eikö kyse ole vain tekopyhyydestä ja välinpitämättömyydestä?

Sekä porno että prostituutio kannustavat näkemään ihmiset ensisijaisesti kehonsa ja ruumiinosiensa kautta, esineellistämään ihmisen. Ihmisen persoonallisuus, mieli, sielu, ja jopa ihmisyys, häivytetään pois. Kaikesta "seksityöntekijä" -puheesta huolimatta kampaajan asiakkaat kohtelevat häntä yleensä tasavertaisena henkilönä kun taas prostituoidun asiakkaat kohtelevat häntä usein pelkkänä seksinukkena.

Juutalaisuudessa ihminen tulee aina nähdä arvokkaana persoonana. Sielu ja mieli ovat se, mikä ihmisessä on todellista ja tärkeintä, ja aviovuoteessa miehen odotetaan laittavan vaimon nautinto omansa edelle. Ihminen tulee kohdata mielen ja kehon muodostamana kokonaisuutena, sängyssäkin. Siksi seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu vain rakastavaan parisuhteeseen, jossa molemmat osapuolet ovat sitoutuneet toisiinsa ja ottavat toisensa vakavasti. Seksuaalinen nautinto on arvokas ja pyhä asia, kun se on tapa vahvistaa avioparin syvää rakkautta toisiaan kohtaan. Siksi aviolliset suhteetkin on halakhan mukaan kielletty, jos jompikumpi puolisoista on mm. vaatetettu, vihainen tai humalassa. Yhden illan suhteet taas tuppaavat olemaan vain toisen ihmisen itsekästä hyväksikäyttämistä omien halujen tyydyttämiseksi ja vaikka molemmat hyväksikäyttäisivät toisiaan yhtä lailla, se ei paranna asiaa.

Nykymaailmassa usein seksuaalisuuteen liittyvä häpeä nähdään ensisijaisesti huonona asiana, josta täytyy päästä eroon. Liiallinen, suurta ahdistusta tai epäterveitä toimintatapoja aiheuttava häpeä onkin huono asia. Juutalaisuudessa kuitenkin häpeää pidetään kuitenkin myös hyvänä asiana, koska se johtaa terveeseen häveliäisyyteen ja oman yksityisyyden varjelemiseen. Seksuaalisuus on juutalaisuudessa erittäin yksityinen asia, eikä se kuulu julkisuuteen ollenkaan. Perinteinen juutalainen pariskunta ei pussaile julkisesti. Seksilelut, seksikkäät vaatteet tai seksistä tai yksityisistä ruumiinosista puhuminen eivät ole kotioloissa millään tavalla kiellettyjä. Samalla ne ovat kuitenkin erittäin yksityisiä asioita, jotka eivät kuulu julkiseen tilaan. Kaikenlainen tirkistely ja itsensä paljastelu on vastakohta Tooran ihanteelle, jossa toisten ja oman yksityisyyden kunnioittamista korostetaan. Kerrotaan esimerkiksi, että kun Israelin kansa leiriytyi erämaassa, he asettivat telttansa niin, etteivät telttojen oviaukot olleet koskaan vastakkain, suojellakseen toistensa yksityisyyttä. Tämän ansiosta he saivat myöhemmin merkittävän siunauksen. Tämä on siis kiteytettynä juutalaisuuden asenne seksuaalisuuteen: se tulee ottaa vakavasti, eikä sitä tule kieltää, vaan se kuuluu ihmiselämään, mutta vain rakastavan ihmissuhteen syliin ja yksityisyyden suojaan.