Mitä ovat mitsvat ja miksi niitä pitäisi noudattaa?

Sana mitsva tarkoittaa sananmukaisesti käskyä. Perusajatus on yksinkertainen: Juutalaisuus opettaa, että J-la teki liiton juutalaisten kanssa ja antoi juutalaiselle kansalle 613 käskyä Toorassa. Näitä käskyjä juutalaisten tulee noudattaa sukupolvesta toiseen, ikuisesti, niin kuin Tooraan on kirjoitettu. Tämä jättää kuitenkin paljon kysymyksiä auki.
Miksi J-la antoi nämä käskyt? 613 kuulostaa aika hirveältä määrältä, eikö niiden kaikkien noudattaminen ole mahdotonta? Miksi niitä pitäisi noudattaa ylipäänsä, mitä tapahtuu, jos käskyjä rikkoo? Ja ketä ne koskevat? Yritän tässä antaa joitain vastauksia näihin kysymyksiin.

Ensinnäkin, miksi J-la antoi nämä käskyt? Me uskomme, että J-la on luonut kaiken, ja on kaiken Herra. Mikään ei tapahdu Hänen tietämättään eikä mikään ole Hänelle salattua. Koska Hän tietää kaiken, Hän tietää myös mikä on meille hyväksi, myös silloin kun me emme sitä itse tiedä. J-la on hyvä ja armollinen, ja siksi hän haluaa auttaa meitä tekemään asioita, jotka ovat hyväksi meille, muille tai koko luomakunnalle. Siksi Hän antoi meille Tooran ja käskyt. Mitsvat ovat siis J-lan neuvoja siihen, miten elämää kannattaa elää. Toora on tavallaan ohjekirja elämään.

Voisi ajatella niin, että elämä on kuin valtava ruokakauppa, josta meidän täytyy valita, mitä ostamme illalliseksi. Toiset valinnat ovat toisia parempia, ja toiset voivat olla meille jopa vahingollisia. Meillä on vain yksi elämä aikaa valita, ja mahdollisuuksia on niin paljon, ettei meillä ole aikaa kokeilla kaikkea. Karkkihylly voi näyttää houkuttelevalta, mutta toisaalta pelkkien makeisten syönnistä ei seuraa mitään hyvää. Toora on kuin hyvän illallisruoan resepti, jonka voimme ottaa mukaan ja joka auttaa meitä tekemään oikeita valintoja elämän supermarketissa.

Mitsvat on siis annettu meille meidän omaksi hyväksemme. Niiden noudattaminen tuo meille ja muille paljon hyvää. Joidenkin mitsvojen kohdalla on helppo nähdä miksi, kuten vaikkapa mitsva "älä murhaa". On helppo nähdä miten tämän mitsvan rikkominen on vahingollista meille kaikille. J-la on kuin rakastava isä, joka haluaa että Hänen lapsensa elävät sovussa ja kohtelevat toisiaan hyvin. Näitä mitsvoja, jotka pystymme selittämään järjellä, kutsutaan nimellä mishpatim.

Sen lisäksi Toorassa on kuitenkin myös sellaisia mitsvoja, joiden syytä on vaikea ymmärtää, esimerkiksi kosher-lait tai sapattivuoden eli shmitan lait. Näitä ovat eri rabbit yrittäneet vuosituhansien aikana selittää eri tavoin, mutta loppujen lopuksi nämä eivät kuitenkaan ole meidän selitettävissämme. Näitä kutsutaan nimellä chukim, lakeja, joiden syyt ovat loppujen lopuksi vain J-lan tiedossa. Näiden kohdalla me luotamme siihen, että koska J-la on halunnut antaa meille nämä käskyt, niiden noudattamisen täytyy olla äärimmäisen tärkeää. Jos maailmankaikkeuden Luoja on lähestynyt meitä ja puhunut meille opettaakseen nämä mitsvat, sille täytyy olla jokin erittäin hyvä syy. Sen takia me luotamme J-laan ja noudatamme näitä neuvoja, vaikka niiden noudattaminen onkin erityisen vaikeaa, koska emme heti näe niiden syitä.
J-la kertoo meille myös Toorassaan selvästi, että mitsvojen noudattamisesta seuraa hyvää, kun taas niiden rikkomisesta seuraa rangaistus, joko tässä elämässä tai tuonpuoleisessa. Juutalaisuus ei kuitenkaan keskity tuonpuoleiseen tai taivaaseen ja helvettiin joutumiseen, vaan juutalaisuuden käsityksen mukaan on kyse enemmän seurauksista.

 Noudattamalla J-lan pyhiä mitsvoja, sielumme lähenee J-laa, ja rikkomalla niitä, etäännymme J-lasta. Tuonpuoleisessa tulemme seisomaan J-lan edessä, ja se, onko se taivaallista vai helvettiä riippuu eletystä elämästä. Se ei siis riipu siitä, oletko juutalainen vai et, vaan suhteestasi J-laan. Jotkut sanovat, että juutalainen helvetti on se, kun kuolet ja näet, mitä sinusta olisi voinut tulla, miten paljon paremmin olisit voinut elää elämäsi.
Juutalainen ei kuitenkaan noudata mitsvoja tuonpuoleisen takia, vaan keskitymme tähän elämään, ja Toorakin puhuu niistä siunauksista, joita Tooran noudattamisesta meille seuraa tässä elämässä. Meidän tulisi tehdä oikein siksi, että se on oikein, eikä palkkion toivossa.

613 mitsvaa, jotka on kirjoitettu Tooraan, velvoittavat vain juutalaisia. Mutta osa niistä, 7 Nooan mitsvaa, koskevat koko ihmiskuntaa. Nooan käskyiksi niitä kutsutaan, koska juutalaisuuden mukaan J-la teki liiton Nooan kanssa, ja sitä kautta koko ihmiskunnan kanssa, ja antoi ihmiskunnalle nämä käskyt: älä tapa, älä varasta, älä syö lihaa elävästä eläimestä, älä kiroa J-laa, älä palvele epäjumalia, älä harrasta seksuaalista moraalittomuutta, perusta oikeudenmukainen oikeusjärjestelmä. Ne ovat siis kaikille ihmisille pakollisia, mutta ei-juutalaiset voivat myös halutessaan noudattaa muitakin Tooran mitsvoista, ja saada niistä palkkion. Nämä mitsvat muodostavat kuitenkin sen liiton ytimen, jonka J-la teki Israelin kansan kanssa, ja siksi ne ovat pakollisia vain juutalaisille. Kuka tahansa, joka haluaa nämä mitsvat velvollisuudekseen, voi kääntyä juutalaisuuteen. Juutalaisuuteen kääntyvä tekee tämän saman liiton J-lan kanssa, jonka jälkeen myös hän on muiden juutalaisten tavoin velvollinen noudattamaan kaikkia 613 mitsvaa.

Mitsvojen määrä voi kuulostaa paljolta, mutta oikeastaan suuri osa niistä liittyy esimerkiksi temppeliuhrauksiin, maanviljelykseen tai tiettyihin aikoihin. Osa niistä liittyy vain lapsiin, tai vain naisiin, tai vain miehiin, tai vain pappeihin eli koheneihin. Näin ollen nykyään yksittäisen ihmisen noudatettavaksi jää paljon vähemmän mitsvoja kuin 613. Siitä huolimatta mitsvoja on kuitenkin paljon, onko niiden noudattaminen ylipäänsä mahdollista? J-la lupaa meille Toorassaan, että mitsvojen noudattaminen ei ole meille liian vaikeaa. Näin sanoo 5. Mooseksen kirja (30:11-14):

Nyt ne käskyt, jotka annan teille tänään, eivät ole liian vaikeita teille tai teidän ulottumattomissanne. Se ei ole taivaassa, että joutuisitte sanomaan: "Kuka kiipeää taivaaseen hakemaan sen ja ilmoittaakseen sen meille, jotta voimme noudattaa sitä?" Eikä se ole meren takana, että joutuisitte kysymään, "Kuka ylittää meren hakeakseen sen, ja ilmoittaa meille, jotta voimme noudattaa sitä?" Ei, se on aivan lähellänne; se on teidän suussanne ja teidän sydämessänne, valmiina noudatettavaksi.

Mutta entä jos on tehnyt väärin ja rikkonut jotain mitsvaa? Juutalaisuuden mukaan ihminen ei ole koskaan niin kaukana J-lasta, etteikö hän voisi palata takaisin, teshuvan eli katumuksen avulla. Kun ihminen aidosti katuu tekojaan ja pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, joita on kohdellut huonosti, ja J-lalta, jonka mitsvoja on rikkonut, J-la antaa anteeksi. Silloin palaamme taas J-lan luokse, sana teshuva tarkoittaa takaisin palaamista. Kaikki virheet voidaan korjata, kaikki synnit antaa anteeksi.

Mikä on Toora?

Simchat Toora-juhla

Sanalla Toora voidaan tarkoittaa monta asiaa. Perusmerkityksessään Toora tarkoittaa juutalaisen Raamatun eli Tanachin ensimmäistä osaa, jota vastaavat viisi Mooseksen kirjaa. Sana Toora tarkoittaa opetusta. Juutalaisissa synagogissa on aina Toora alkuperäisessä muodossaan, eli pergamentille käsinkirjoitettuna käärönä, jota kutsutaan nimellä "sefer Tora" eli kirjaimellisesti käännettynä Toora-kirja. Sitä säilytetään synagogan etuosassa erityisessä Toora-kaapissa, aron hakodeshissa, josta se haetaan tiettyjen jumalanpalvelusten aikana luettavaksi.
Sanalla Toora voidaan kuitenkin tarkoittaa myös lähestulkoon kaikkea juutalaisuutta, jolloin sillä kuvataan kaikkea sitä viisautta, jota J-la on lahjoittanut ihmiskunnalle, kirjoitetussa tai suusta suuhun kulkeneessa muodossa. Toora on juutalaisuuden perusta, josta koko uskonto, ja juutalainen kansa, on saanut alkunsa. Ennen kuin Toora annettiin, juutalaisuutta ei ollut olemassa.
Yksi perinteisen juutalaisuuden perusperiaatteista nimittäin on se, että J-la antoi Tooran Siinailla Moosekselle ja juutalaiselle kansalle, jotka olivat vaeltamassa erämaassa Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen. Tooran uskotaan olevan täysin jumalallista alkuperää, niin ettei yksikään sana Toorassa ole turha vaan kaikilla on merkitys, jonka voi ymmärtää täysin vain lukemalla alkuperäistä, hepreankielistä Tooraa, ja sen kommentaareja.
On vertaus siitä, että niin kuin ihminen ei kestä kolmea päivää ilman vettä, niin hänen ei pitäisi olla kolmea päivää ilman Tooraa, ja siksi nykyisin Tooraa luetaan synagogassa maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin, niin ettei väliin jää koskaan kolmea päivää. Koko Toora, eli viisi Mooseksen kirjaa, luetaan vuoden aikana läpi niin, että jokaisella viikolla edetään jonkin verran eteenpäin. Kun Toorakäärö otetaan pois kaapista, ja kun se palautetaan kaappiin, kaikki läsnäolijat nousevat seisomaan, ja aina kun Tooraa siirretään, on tapana seistä. Koko sinä aikana, kun Tooraa luetaan, ei pitäisi puhua ollenkaan, sillä se on epäkunnioittavaa ja häiritsee Tooran lukemista.
Sitä arvoa, mikä juutalaisuudessa annetaan Tooralle, ja varsinkin sen opiskelulle tai tutkimiselle, on vaikea kuvailla. Jokaisella juutalaisella on velvollisuus opiskella Tooraa, vaikka hän olisi niin köyhä, että hän eläisi pelkästä hyväntekeväisyydestä, eikä hänen tule lopettaa Tooran opiskelua ennen kuolinpäiväänsä. Tooran opettaminen lapsille on äärimmäisen tärkeää, Talmud sanoo asiasta näin:"Me emme peruuta lasten oppitunteja edes rakentaaksemme Temppeliä Jerusalemiin." Tämä opiskelun ja koulutuksen arvostus on ehkä myös syy siihen, miksi juutalaiset ovat yliedustettuina Nobel-palkinnon saajien joukossa.
On kuitenkin ajatus, että Toora annettiin siitä syystä Siinain erämaassa, että niin kuin erämaa ei kuulunut kenellekään, niin myös Toora ja sen viisaus ja valo ovat tarjolla koko ihmiskunnalle, ja niin kuin kuka tahansa voi vapaasti matkustaa erämaahan, niin kuka tahansa voi vapaasti matkustaa Tooraan, ja ottaa sen opetukset vastaan.
Juutalaisen kansan tehtävä on levittää tätä valoa muille kansoille, niin kuin J-la sanoo Israelin kansalle Jesajan kirjassa: Minä olen Herra, olen kutsunut sinut oikeamielisyydessä, ja minä vahvistan kättäsi; ja minä muovasin sinut, ja tein sinut, kansan liitoksi, valoksi kansoille, avaamaan sokeiden silmät ja tuomaan vangit ulos tyrmästä, heidät, jotka istuvat vankilan pimeydessä. (Jes. 42:6)

Sitä, miten juutalaisuus näkee Tooran, voi auttaa ymmärtämään tämä psalmin 19 kohta:

Torat Hashem temima,                 Herran Toora (opetus) on täydellinen
Meshivat nafesh;                          Se virvoittaa mielen
Edut Hashem ne'emana,               Herran määräykset ovat luotettavat
Makhkimat peti;                           Tehden yksinkertaisesta viisaan
Piqudei Hashem jesharim,            Herran käskyt ovat oikeudenmukaisia
Mesamkhei lev;                            Ne ilahduttavat sydämen
Mitsvat Hashem bara,                   Herran opetukset ovat kirkkaat
Me'irat einajim;                             Ne avaavat silmät näkemään
Jir'at Hashem tehora,                    Herran pelko on puhdas
Omedet la'ad;                                Se pysyy ikuisesti
Mishpetei Hashem emet,              Herran määräykset ovat tosia
Tsadqu jakhdav;                            Kaikkiaan oikeamielisiä
Hanekhemadim mizahav,              Ne ovat tavoiteltavampia kuin kulta
Umipaz rav;                                   Kuin puhtaan kullan paljous
Umetuqim midevash,                    Makeampia kuin hunaja
Venofet tsufim;                              Kuin mehiläiskennosta valuva hunaja
Gam avdekha niz-har bahem,        Ne opastavat palvelijaasi
Beshamram eqev rav.                    Niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

Birkat hamazon

Birkat hamazon, "ruokasiunaus",  on juutalainen ruokarukous, johon viitataan Toorassa sanoilla: Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, J-laanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut. (5. Mooseksen kirja; 8.10.)
Toora opettaa, että kun on syöty ja tultu kylläiseksi, on velvollisuus kiittää J-laa siitä, mitä Hän on antanut. Aterian jälkeen on velvollisuus siunata J-laa kolmesta asiasta: ruoasta, maasta, ja Jerusalemista Temppeleineen. Birkat hamazon on hyvin tärkeä rukous, koska se on yksi niistä harvoista rukouksista, jotka tulevat suoraan Toorasta. Se on siis tärkeämpi kuin lähes kaikki muut rukoukset, (shema-rukous tulee myös suoraan Toorasta) ja kaikilla uskonnollisesti täysi-ikäisillä juutalaisilla on yhtäläinen velvollisuus sanoa se.

Tätä tarkoitusta varten on kehittynyt birkat hamazonin teksti. Siinä on kolme osaa, joista ensimmäisessä kiitetään ruoasta, toisessa maasta, ja kolmannessa alun perin kiitettiin Temppelistä ja Jerusalemista, mutta Temppelin tuhoutumisen jälkeen siinä on pyydetty niiden jälleenrakentamista. Neljäs osa lisättiin Temppelin tuhoutumisen jälkeen, ja sen jälkeen on vielä kokoelma lyhyitä rukouksia.

Aina leivän syömisen jälkeen kiitetään J-laa rukoilemalla birkat hamazon, jiddishiksi bentshn. Miksi juuri leivän? Ajatus on se, että silloin kun syödään leipää, on kyseessä ateria, eikä vain välipala, koska leipä on niin tärkeä ja täyttävä ruoka.

Ennen birkat hamazonin sanomista on tapana sanoa psalmi, arkipäivinä psalmi 137 ja sapattina ja juhlapäivinä psalmi 126, koska jokaisen aterian aikana tulisi puhua Tooran sanoja, niin kuin Pirkei avot 3:4 sanoo:

Jos kolme on syönyt samassa pöydässä, eivätkä he ole puhuneet siinä Tooran sanoja, he ovat niin kuin he olisivat syöneet kuolleille epäjumalille tuotuja uhreja, sillä on sanottu:"Sillä kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta ja saastaa ilman Häntä, joka on kaikkialla." (Jes. 28:8) Mutta jos kolme on syönyt samassa pöydässä ja puhuneet siinä Tooran sanoja, he ovat niin kuin he olisivat syöneet Hänen, joka on kaikkialla, pöydästä, niin kuin on sanottu: "Ja hän sanoi minulle, "Tämä on se pöytä, joka on Herran edessä." (Hes. 41:22)

Toinen syy miksi on tapana sanoa jompikumpi näistä psalmeista, on se, että ne muistuttavat meitä Jerusalemista ja Temppelistä.

Koska on parempi siunata J-laa yhdessä ja on parempi, että rukousta edeltää kutsu osallistumaan, siinä tapauksessa, että paikalla on kolme miestä, tai kolme naista, sanotaan zimun. Rabbit velvoittivat miehet sanomaan zimunin, mutta eivät naisia, koska naiset eivät tienneet miten se tehdään. Zimun tarkoittaa sitä, että kutsutaan muut sanomaan birkat hamazon ja sanotaan se yhdessä.

Se, joka johtaa zimunin, aloittaa herättämällä muiden huomion sanoen: rabotai nevarekh (hyvät herrat, lausukaamme siunaus) joka voidaan sanoa myös muulla kielellä, tai käyttää sanan rabotai sijasta jotain muuta sanaa (chaverai, ystävät, tai naisten kesken gvirotai, hyvät naiset, tai chaverotai, ystävät (fem.)).
Muut vastaavat tähän kutsuun sanomalla: "jehi shem H' mevorakh me'ata ve'ad olam" eli "olkoon Herran nimi siunattu tästä ikuisuuteen." Zimunin johtaja toistaa tämän.

Sen jälkeen johtaja pyytää muilta lupaa ylistää J-laa, eli kutsuu kaikki sanomaan birkat hamazonin yhdessä, sanomalla: birshut maranan verabanan verabotai, nevarekh she'akhalnu mishelo. (Luvallanne herrat, siunatkaamme Häntä, jonka omaa olemme syöneet.)
Naisten kesken sanotaan: birshut gvirotai, nevarekh she'akhalnu mishelo.
Muut vastaavat tähän viralliseen kutsuun sanomalla: Barukh she'akhalnu mishelo uvetuvo chajinu. (Siunattu on Hän, jonka omaa olemme syöneet, ja jonka hyvyyden ansiosta elämme.)
Jos paikalla on minjan, eli kymmenen miestä, lisätään sana Eloheinu (meidän Jumalamme) aina ennen sanaa she'akhalnu.

Kun tehdään zimun, muiden ei tarvitse sanoa birkat hamazonia itse, jos zimunin johtaja sanoo sen ääneen. Muut vain vastaavat "amen" jokaisen neljän siunauksen jälkeen. Nykyään on kuitenkin tapana, että kaikki sanovat koko birkat hamazonin yhdessä.

Ensimmäinen birkat hamazonin neljästä siunauksesta on birkat hazan, ruoan siunaus, ja se on myös tärkein. Jos ensimmäisen siunauksen sanoo ilman kavanaa, eli keskittymättä siihen, mitä sanoo, se on sama kuin ei olisi sanonut koko birkat hamazonia. Tietenkin on myös tärkeää sanoa koko birkat hamazon ajatuksella ja tarkoittaen sitä, mitä sanoo. Rukous ilman ajatusta, ilman kavanaa, ei ole rukous.

Birkat hazan:

Barukh ata Adonai Eloheinu, Melekh ha'olam, hazan et ha'olam kulo betuvo, bekhen, uvekhesed uverakhamim.
Siunattu olet Sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka ravitsee koko maailman hyvyydessään, suosiollisessa armossaan, ystävällisyydessään ja armahtavaisuudessaan.

Hu noten lekhem lekhol basar, ki le'olam khasdo.
Hän antaa ruoan kaikelle lihalle (eläville olennoille), sillä Hänen rakastava hyvyytensä kestää ikuisesti.

Uvetuvo hagadol tamid lo khasar lanu ve'al jekhsar lanu mazon le'olam va'ed, ba'avur shemo hagadol,
Hänen suuren hyvyytensä ansiosta meiltä ei ole koskaan puuttunut ruokaa, älköönkä meiltä koskaan puuttuko ruokaa, Hänen suuren nimensä tähden,

ki hu El zan umefarnes hakol umetiv lakol umekhin mazon lekhol beriotav asher bara.
sillä Hän on Jumala, joka ravitsee ja ylläpitää kaikkia, tekee hyvää kaikille ja valmistaa ruoan kaikille luoduilleen, jotka Hän on luonut.

Barukh ata Adonai hazan et hakol.
Siunattu olet Sinä, Herra, joka ravitset kaikki.

Toinen siunaus on birkat ha'arets, maan siunaus, jossa kiitetään Israelin maasta, jonka J-la antoi esi-isillemme. Koska uskollisuus Tooralle oli ja on sen lahjan ehtona, kiitetään tässä siunauksessa myös Toorasta. Tähän lisätään myös hanukana ja purimina erityiset kiitossiunaukset näiden juhlien taustalle olevista ihmeistä.
Birkat ha'arets loppuu sanoihin: barukh ata Adonai al ha'arets ve'al hamazon, siunattu olet sinä Herra maasta ja ruoasta.

Kolmas siunaus on birkat Jerushalajim, Jerusalemin siunaus, joka alunperin oli kiitossiunaus Jerusalemista ja temppelistä, mutta sen jälkeen kun Temppeli tuhottiin ja kaupunki valloitettiin, siitä tuli rukous Jerusalemin ja Temppelin jälleenrakentamiselle. Kun on shabat tai juhlapäivä, tähän siunaukseen lisätään kyseisen päivän oma rukous. Birkat jerushalajim loppuu sanoihin: barukh ata Adonai bone berakhamav Jerushalajim. Amen. Eli: siunattu olet sinä Herra joka rakennat armollisesti Jerusalemin. Amen. Tämä on ainoa kerta, kun sanomme Amen itse sanomamme rukouksen jälkeen, yleensä Amen sanotaan vain silloin, kun kuullaan jonkun toisen sanoma siunaus.

Viimeinen siunaus on birkat hatov vehametiv, hyvyyden siunaus. Tämä siunaus lisättiin Temppelin tuhoutumisen jälkeen, muistuttamaan J-lan hyvyydestä ja ihmeistä myös silloin kun Temppeliä ei enää ollut ja juutalainen kansa oli joutunut galutiin, maanpakoon. Se loppuu sanoihin: umikol tuv le'olam al jekhasreinu, älköön meiltä koskaan puuttuko mitään hyvää.

Näiden neljän jälkeen tuli tavaksi sanoa lyhyitä harakhaman-pyyntörukouksia, mm. vieraan rukous, jonka sanoo talossa vieraileva ihminen talon isännän ja emännän puolesta.

Mutta miksi birkat hamazonin sanominen on niin tärkeää? Vastaus löytyy Toorasta heti sen kohdan jälkeen, josta opimme, että meidän tulee kiittää ruoasta J-laa. Näin teksti jatkuu:

"Varokaa unohtamasta Herraa, Jumalaanne. Noudattakaa aina hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka minä teille nyt annan. Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä, kun nautakarjanne, lampaanne ja vuohenne lisääntyvät, kun teille kertyy hopeaa ja kultaa ja koko omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa Jumalaanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. ... Älkää siis sanoko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet itsellenne tämän vaurauden. Muistakaa, että Herra, Jumalanne yksin antaa teille voimaa hankkia vaurautta. " (5. Mooseksen kirja, 8:11-18)

Nälkäisenä on helpompi muistaa J-laa kuin kylläisenä. Kun asiat ovat hyvin, ja ihminen on rikas, usein unohtuu että kaikki on J-lalta, ja on helppoa kääntyä pois J-lasta. Tästä syystä birkat hamazon myös sanotaan ruoan jälkeen, eikä ennen ruokaa. Birkat hamazonin on tarkoitus muistuttaa meitä J-lasta myös silloin kun olemme kylläisiä, että muistaisimme, että loppujen lopuksi kaikki on J-lalta ja pysyisimme nöyränä.

Elämä on ihme, älä riistä sitä

On kolme asiaa, joissa nykyajan länsimainen, ateistinen etiikka voi erota juutalaisesta etiikasta mitä tulee käskyyn "älä murhaa". (Usein tämä käsky käännetään "älä tapa" mutta parempi olisi käännös "älä murhaa" koska siitä tulee selväksi että esim. itsepuolustusta tai eläinten tappamista ei ole kielletty.) Yksi on abortti, toinen on itsemurha, ja kolmas on eutanasia. Juutalaisuuden mukaan nämä kaikki ovat väärin, koska siinä riistetään ihmishenki, joka ei ole vain pyhä, vaan kaikkein pyhin, ja sen säilyttäminen nousee juutalaisuudessa kaikkien muiden periaatteiden yläpuolelle. Esimerkiksi sapatin kaikkia sääntöjä on velvollisuus rikkoa, jos on pieninkään epäilys, että jonkun henki on vaarassa, ja se joka ei riko sapattia pelastaakseen jonkun hengen on murhaaja. Elämän varjeleminen on kaikkein tärkein arvo.
Juutalaisuus opettaa, että jokainen ihminen on luotu J-lan kuvaksi. Tämä ei tarkoita, että ihminen muistuttaisi J-laa ulkonäöltään, J-lalla kun ei ole fyysisiä ominaisuuksia, vaan sitä, että ihminen muistuttaa J-laa henkisellä tasolla. Ihmiselle on annettu pyhä, puhdas sielu. Ihminen ymmärtää väärän ja oikean, hyvän ja pahan, ja hänellä on vapaa tahto valita näiden välillä. Ihmisellä on kyky äärimmäiseen hyvään ja äärimmäiseen pahaan. Ihmiset voivat rakentaa moraaliteorioita, yhtä lailla kuin pystyttää upeita temppeleitä ja lähettää luotaimia ulos aurinkokunnasta.
Jokainen ihminen on ihme, todiste J-lan olemassaolosta, ja äärettömän arvokas ja pyhä. Juutalaisuuden mukaan ihmiset eivät ole kuin eläimet, koska meidän sielumme erottaa meidät niistä. Jokainen ihminen on pyhä, kun katsot kenen tahansa ihmisen silmiin, näet heijastuksen J-lasta. On juutalainen rukous, jonka sanomme joka aamu kun olemme heränneet, kiittääksemme J-laa suurimmasta lahjasta, mitä Häneltä olemme saaneet:

J-lani, sielu jonka annoit minulle, on puhdas. Sinä loit sen, sinä muotoilit sen, sinä henkäisit sen minuun. Sinä vartioit sitä minussa, ja aikanaan otat sen minulta pois, ja aikanaan sen palautat. Niin kauan kuin sieluni on minussa, kiitän sinua, Herra, J-lani ja isieni J-la, kaikkien tekojen Herra, kaikkien sielujen Herra. Siunattu olet sinä, Herra, meidän J-lamme, joka palautat sielut kuolleisiin ruumiisiin.

Tässä voi nähdä myös sen, miksi juutalaisuus vastustaa itsemurhaa, aborttia ja eutanasiaa: J-la, on se joka meiltä aikanaan ottaa sielumme, eikä kenelläkään muulla kuin J-lalle ole oikeutta ottaa omaa tai toisen ihmisen henkeä.
Itsemurha on siis murha yhtä lailla kuin toisen ihmisen murha: niin kuin sinulla ei ole oikeutta riistää toisen ihmisen henkeä, ei sinulla ole oikeutta riistää omaakaan henkeäsi.
Eutanasia on murha, jos siinä aktiivisesti edistetään jonkun ihmisen kuolemaa. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta päättää milloin joku kuolee, eikä vahingoittaa kenenkään henkeä tai terveyttä millään tavoin.
Abortti ei juutalaisuudessa ole täysin murha, koska syntymätön lapsi on vasta potentiaalinen ihminen, jolla kuitenkin on pyhyytensä, mutta jos äiti on vaarassa, abortti on tehtävä äidin pelastamiseksi. Toisaalta jos äiti ei ole vaarassa, abortti on väärin.

Älä varasta!

Älä varasta, on yksi Raamatun tunnetuimmista lauseista. Juutalaisuudessa se on yksi Nooan laeista, joita kaikki ihmiset ovat velvollisia noudattamaan, ja yksi kymmenestä sanomasta, aseret hadibrot, jotka Suomessa tunnetaan tutummalla nimellä kymmenen käskyä. Kaikki tuntuvat tietävän sen, ja tunnustavan tämän moraalisen perusperiaatteen järkevyyden. Sitä, mikä ei ole sinun, ei sinun ole lupa ottaa.

Silti vaikuttaa monesti siltä, että varastamme aina, kun tiedämme, ettemme voi jäädä siitä kiinni, ja olemme varastamatta vain silloin kun kiinnijäämisen riski on korkea. Katsomme esimerkiksi piraattileffoja ja tv-sarjoja netistä, tai matkustamme pummilla. Silti pidämme itseämme moraalisina ihmisinä! Mutta moraalinen ihminen on sellainen, joka on sisäistänyt jonkin moraalikäsityksen niin, ettei tee väärin, vaikka siitä hänelle itselleen ei voisikaan tulla harmia. Ehkä jätämme varastamatta kaupassa, koska kiinnijäämisen riski on suuri, ja siitä seuraava maineen menetys ja häpeä ylitsepääsemätön, mutta jos tietäisimme varmasti, että emme voisi jäädä kiinni, kuka varastaisi ja kuka ei?

Yhteiskunta, jossa ihmisillä ei ole moraalista selkärankaa, on yhteiskunta, joka pysyy pystyssä vain niin kauan kuin vartijat ja poliisit ovat paikalla. Kaikki varmaan muistamme tapauksia, joissa luonnonkatastrofien tai muun yhteiskuntaa horjuttavien asioiden jälkeen tietyt ihmiset ottavat kaiken hyödyn irti tilaisuudesta: tilaisuus tekee varkaan. Siihenkö meidän on tyydyttävä, luonnollisena ja muuttumattomana tosiasiana?

Juutalaisuus sanoo ei. Me pystymme parempaan, ja J-la odottaa meiltä parempaa. Me emme ole olosuhteidemme orjia, vaikka ne voivatkin antaa meille kiusauksia. Ihmisen on  mahdollista päästä moraalissaan niin korkealle tasolle, että hän ei varasta, vaikka kaikki muut tekisivät niin, tai vaikka kiinnijäämisen riski olisi 0. Me voimme tehdä tästä maailmasta paremman, vaikka se nyt voi kuulostaa hullulta, idealistiselta utopialta. Me kaikki pystymme kasvattamaan itsellemme sellaisen moraalisen selkärangan. Ensin sinun täytyy selvittää itsellesi, miksi varastaminen on väärin, ja millaisen maailman haluat? Identiteetillä on myös vahva voima: oletko ihminen, joka ei varasta, vai ihminen, joka menee massan mukana? Oletko fyysisten halujesi orja vai onko sinulla selkärankaa sanoa ei? Kuka olet ja miksi elät?
Millainen olisi maailma, jossa kukaan ei koskaan varastaisi?
Älä varasta, voi kuulostaa vanhalta ja konservatiiviselta säännöltä, mutta oikeasti siinä piilee hirvittävän radikaali ajatus. Se, ettet tee mitä yhteiskunta odottaa, vaan seuraat omaa moraaliasi, aina ja kaikissa tilanteissa. Älä varasta, sillä J-la näkee kaiken, vaikka kukaan muu ei. Elokuvien katsominen netissä maksamatta niistä on varastamista. Ratikalla ajaminen ostamatta lippua on varastamista. Jos saat liikaa vaihtorahaa kassalla, huomaat sen mutta et sano mitään, se on varastamista. Moni meistä paljastuu näissä asioissa varkaaksi. Minulla oli joskus lapsena kaveri, joka opetti, miten irtokarkeista ei tarvitse maksaa niin korkeaa hintaa: pidät pussista kiinni kun laitat sen vaa'alle ja painat nappia, niin hinta alenee. Otin sen vastaan hyvänä vinkkinä, eikä minulle tullut mieleenkään vastustaa sanomalla, että se on varastamista. Rehellisen yhteiskunnan luominen lähtee myös siitä, että lapsille painotetaan rehellisyyttä, niin että he osaavat kieltäytyä varastamisesta. Se alkaa siitä, kuinka tärkeänä itse pidämme rehellisyyttä, varastamattomuutta.
Tooran lauseet tähän liittyen ovat siis hyvin ajankohtaisia.

Kashrut

Kašrut on sana, joka tarkoittaa kaikkea košeriin liittyviä sääntöjä, ylipäätään košeriutta. Juutalaisuudessa košersäännöt määrittelevät sen, mikä ruoka on sallittua (košer) ja mikä kiellettyä (treif). Kašrutissa kaikki perustuu kolmeen asiaan: (1)siihen tekstiin, mitä Toorarullaan on kirjoitettu, (2)siihen perinteeseen, joka on siirtynyt suullisena sukupolvelta toiselle ja kirjoitettu lopulta Mišnaksi, Talmudiksi, ja lukemattomiksi muiksi teoksiksi, ja (3)rabbien säätämiin erityislakeihin, joita meillä on velvollisuus noudattaa, koska Toora vaatii meitä kunnioittamaan tuomariemme lainsäädäntöä.

Ilman suullista perinnettä, emme tietenkään osaisi edes lukea Tooraa, sillä toorarullaan ei ole kirjoitettu vokaaleja, vain konsonantit. Ilman suullista perinnettä emme myöskään osaisi tulkita sitä, sillä emme tietäisi mitä mikäkin sana tarkoittaa. Ilman suullista perinnettä, jota kutsutaan myös suulliseksi Tooraksi, sillä sen käsitetään kulkeneen aina kirjoitetun Toora-rullan rinnalla, monet Tooran lauseet olisivat käsittämättömiä: esimerkiksi, Toorassa lukee: "teurastakaa eläimet niin kuin olen teitä opettanut tekemään", mutta mihinkään ei ole kirjoitettu sen enempää. Miten siis košerteurastus käytännössä pitäisi tehdä? Sitä ei voitaisi tehdä ilman pyhää perinnettä, suullista Tooraa.

On tärkeää huomata, että kaikki košersäännöt liittyvät eläimiin. Kaikki kasvit ovat lähtökohtaisesti aina košer, mutta eläinperäisten ruokien syömiseen liittyy monenlaisia rajoituksia. Tämän on ajateltu liittyvän eläinten kunnioitukseen: eläimet syntyvät, tuntevat, kärsivät ja syövät aivan kuten ihmisetkin, ja eläinten hyvä kohtelu on juutalaisuudessa hyvin tärkeää. Julmuus eläimiä kohtaan on kielletty jo Nooan laeissa: älä syö eläimestä osaa, kun se vielä elää.

Košer ruoka on sellaista ruokaa, joka on laitettu košerissa keittiössä, košereilla välineillä, košereista raaka-aineista. Košer-eläimiin liittyy kolme sääntöä: ne maaeläimet, joilla on sorkat ja jotka märehtivät, ovat košer, ne vesieläimet, joilla on suomut ja evät, ovat košer, ja ne linnut, joista on jossain juutalaisessa yhteisössä katkeamaton perinne, että ne ovat košer ja niitä on syöty, ovat košer. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vuohi, lammas, lehmä, poro, tonnikala, lohi, silakka, kanat, ankat ja hanhet ovat košer. Kaikki varmaan tietävät, että sika ei ole košer, mutta tässä on siis syy: se ei märehdi.

Košer-eläimet eivät kuitenkaan ole košer, jos niitä ei ole teurastettu ja käsitelty oikealla tavalla. Košer-teurastus tehdään erityisellä veitsellä, jonka terän tulee olla erittäin terävä, niin että se satuttaa teurastettavaa eläintä mahdollisimman vähän. Košer-eläimistä tietyt osat ovat kiellettyjä: iskiashermo, ja tietyt sisäelinrasvat. Košer-liha täytyy lisäksi vielä lopuksi 'kašrata' eli suolata ja huuhdella tietyllä tavalla. Yleensä nykyään ostettavissa oleva košerliha on jo valmiiksi käsitelty, sille ei enää tarvitse tehdä mitään.

Käytännön asioista eniten vaivaa košer-keittiössä aiheuttaa maidon ja lihan erottaminen: Toorassa sanotaan "älä keitä vasikkaa emänsä maidossa" ja suullinen Toora sanoo, että se tarkoittaa että maaeläinten lihaa ei saa sekoittaa koskaan maidon kanssa, ja rabbit jossain vaiheessa säätivät, että myös siipikarjaa kohdellaan lihana, ettei vahinkoja sattuisi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että košer-keittiössä on erikseen lautaset, ruokailuvälineet, tiskiharjat, kattilat, pannut, leikkuulaudat ja muut maidolle ja lihalle, usein ne on merkitty niin, että ne on helppo erottaa. Maitoaterioilla ruoka laitetaan maitokattilassa, syödään maitoisilta lautasilta maitolusikoilla. Liha-aterioilla taas kaikki astiat ovat liha-astioita.

Myös ihmisillä on velvollisuus huolehtia, etteivät he syö maitoa ja lihaa samaan aikaan, ja lihan syömisen jälkeen odotetaan 3 tai 6 tuntia tai jotain siltä väliltä, jokaisella on oma tapansa, ja vasta sitten voidaan syödä ruokaa, joka sisältää maitoa. Maidon syömisen jälkeen aika on puoli tuntia, tai sitten vain huuhdellaan suu. Kovat juustot, joita on kypsytetty kuusi kuukautta, vaativat pitkän odotusajan: vasta 3-6 tuntia niiden syömisen jälkeen voidaan syödä lihaa. Tämä perustuu perinteeseen siitä, että liha ja kova juusto tarttuvat hampaisiin helposti, tai niillä kestää sulaa mahassa pidempään.

Maitokattilassa keitetyt vihannekset voi kyllä syödä heti liha-aterian jälkeen, mutta samassa pöydässä ei pitäisi olla yhtä aikaa kahdenlaisia astioita tai kahdenlaisissa astioissa keitettyjä ruokia. Saman mikron, uunin tai astianpesukoneen käyttäminen sekä liha- että maitoastioille on myös ongelmallista, ja vaatii vähintään erityisjärjestelyjä. Yleensä toisen tyypin ruoan pitää olla kertaalleen peitelty, että sen voi lämmittää uunissa josta on tullut lihainen tai maitoinen.

Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä kun siihen tottuu ja rutiinit oppii, on košerkeittiön pyörittäminen aika helppoa.

Kaikkein vaikeinta on silloin, kun ongelmana on ei-košer-ruoka, esimerkiksi mikä tahansa tavallinen liharuoka. Sen 'ei-košerius' nimittäin tarttuu. Jos ei-košer-ruokaa kuumennetaan missä tahansa astiassa tai uunissa, uunista tai astiastakin tulee ei-košer. Jos ei-košer-uunissa lämmittää košerruokaa, ruoastakin tulee ei-košer, ja jos ei-košer-astiassa lämmittää ruokaa, ruoasta tulee ei-košer. On olemassa tapoja, joilla ei-košerit asiat voidaan 'kašrata' eli tehdä uudestaan košeriksi, mutta aina kašraus ei ole mahdollista tai sallittua. Yleensä kašrauksessa astiaa tai esinettä kuumennetaan jollain tavoin, sen jälkeen kun se on puhdistettu.

Ei-košeriuden 'tarttuminen' vaatii kuitenkin kuumennusta, ja siksi kuumentamattomat ruoat ovat košer. Sipulin, chilin, valkosipulin, piparjuuren tai muun 'tulisen' ruuan käsittely lasketaan kuitenkin kuumennukseksi...

Lisäksi on vielä košer-viinin ongelma. Viinin valmistukseen liittyy tiukat lähinnä rabbien säätämät säännöt, jotka varmistavat sen, että košer-viini, košer-rypälemehu, ja košer-viinietikka valmistetaan erityisen valvonnan alaisena, tarkkojen uskonnollisten sääntöjen mukaan. Muun muassa kukaan, joka ei noudata sapattia ortodoksijuutalaisten sääntöjen mukaisesti, ei saa košerviiniin valmistusvaiheessa koskea. Suomessa košerviinejä saa Alkosta, ja ne on usein tuotu Israelista.

J-lasta ja jumalista

Melkein kaikilla ihmisillä (myös niillä jotka eivät usko J-laan) on varmaankin oma käsityksensä ja mielikuvansa J-lasta. Minun J-lani on juutalaisuuden J-la, mutta tietenkin myös omat henkilökohtaiset näkemykseni vaikuttavat siihen miten näen J-lan. Mitä eroa on juutalaisuuden  ja vaikka kristinuskon (kun nyt Suomessa ollaan) J-lalla? Ero voi näyttää vähäpätöiseltä, mutta juutalaisuuden näkökulmasta asiassa on hyvin tärkeä ero, joka liittyy myös siihen, miten juutalaisuus ymmärtää epäjumalat. Juutalaisuushan vastustaa epäjumalanpalvontaa erittäin tiukasti. On sanottu, että juutalaisuuden tehtävänä on alusta alkaen ollut taistella epäjumalanpalvelusta vastaan. Talmudista löytyy lause, että sitä, joka vastustaa epäjumalanpalvelusta, voidaan kutsua juutalaiseksi. Tähän ajatukseen sopii myös se, että rabbiinisissa kirjoituksissa, joissa käsitellään juutalaisuuteen kääntymistä, tärkeimpänä asiana, joka uuden käännynnäisen pitää tietää ja tunnustaa, pidetään luopumista epäjumalanpalveluksesta, ja uskoa yhteen J-laan. Nämä kaksi ovat siis kuin kolikon kaksi puolta: epäjumalanpalveluksen vastakohta on usko yhteen J-laan. Miksi epäjumalanpalveluksen vastustus on näin tärkeää, niin tärkeää, että se kuuluu yhteen niistä kolmesta kiellosta, joita ei saa rikkoa edes hengenhädässä?

Mitä oikeastaan edes on epäjumalanpalvelus? Se voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Yksi tapa, johon myös suomen kielen sana "epäjumalanpalvelus" sopii, on se, että tiettyjen asioiden, epäjumalien, palvominen on epäjumalanpalvelusta. Voimme kerätä listan epäjumalista: puupatsaat, kivipatsaat, Odin, Ba'al, Mars, Ra, Saatana... Ja näiden palvominen, rukoileminen, niille kumartaminen ja uhraaminen, olisi epäjumalanpalvelusta.

Juutalaisuus näkee asian kuitenkin toisin. Juutalaisuuden mukaan on J-la, yksi ja ainoa, jonka nimestä voi olla eri kielissä eri versioita, mutta joilla kaikilla on täsmälleen sama merkitys, ja epäjumalanpalvelus, hepreaksi avoda zara eli vieraan palvonta, on minkä tahansa muun kuin Jumalan palvomista. Ei siis tarvitse löytää jotain "epäjumalaa", vaan riittää että palvoo, rukoilee, kumartaa, mitä tahansa muuta kuin J-laa. Tätä ajatusta kuvaa myös sana avoda zara eli vieras palvonta: vain J-la on palvomisen arvoinen, minkä tahansa muun palvominen on väärin. On vain puhdas, alkuperäinen usko J-laan, Luojaan, kaiken Hallitsijaan, hyvään ja anteeksiantavaan, joka kuulee, näkee, ja tietää kaiken mitä teemme ja tunnemme, rakastaa ja auttaa meitä, antaa meille kaiken mitä tarvitsemme ja johdattaa meidät sinne missä olemme ja minne menemme. Jos me käännymme palvomaan mitä tahansa muuta, joka ei ole J-la, käännymme samalla poispäin J-lasta.

J-la ei ole nähtävissä ja koskettavissa käsin, koska J-la on kaiken tilan ulkopuolella, J-la on luonut tilan ja avaruuden. J-laa ei voi mitata ajassa, koska J-la on ajan ulkopuolella, J-la on luonut ajan. J-laa ei voi mitata fysiikalla, koska J-la on luonut fysiikan lait. Ennen kuin oli taivasta tai maata, maailmankaikkeutta, aikaa ja avaruutta, fysiikan lakeja, ensimmäistäkään tähteä taivaalla, oli J-la, Kaikkivoipa, Kaikkitietävä, Hyvä ja Anteeksiantava, sama kuin nyt ja sama kuin silloin kun galaksit luotiin, ja maailmankaikkeus, fysiikan lait, aika ja kaikki mitä ajan toisella puolen on, ja ensimmäinen ihminen käveli maan päällä. Adam, Ihminen, joka luotiin Maasta, Adama. J-la ei luo mitään turhaan, vaikka ihmisen tehtävä maailmassa tuskin on meidän täysin ymmärrettävissämme. J-la valvoi muinaisina aikoina ihmisiä niin kuin Hän valvoo nykyään, Hän näkee kaiken ja hallitsee kaikkea, mikään Hänen luomastaan ei ole Hänen ulottumattomissaan. Mutta Hän on myös Hyvä, rakastava ja anteeksiantava, ääretön ja mittaamaton. Hän on ainoa, johon voimme luottaa, sillä Hän on ainoa, jonka käsissä kaikki on. Hän ei muutu eikä muuta mieltään, vaan on aina ollut se mikä on nyt, ja aikojen lopussa Hän on yhä sama, ääretön ja äärettömän hyvä. Ja siksi sen, joka tahtoo uskoa J-laan, ei tarvitse muuttaa uskoaan vuosituhansien ja vuosisatojen kuluessa, sillä sama J-la oli aina, ja on aina oleva, ja alkuperäinen usko J-laan tulee olemaan pätevä myös aikojen lopussa. Puhdas ja yksinkertainen usko Luojaan, Kaikkivoipaan, Ikuiseen, Täydelliseen, Hyvään, Rakastavaan, Anteeksiantavaan, joka ohjaa kaikkea mitä koskaan tulee tapahtumaan, ja näkee lopun jo alussa, ja haluaa, että me pyrimme kaikessa hyvään.



J-la ei ole missään paikassa, eikä tietyssä hetkessä, vaan kaikkialla ja aina. J-lalla ei ole silmiä eikä korvia, käsiä eikä jalkoja, hän on luonut ne meille niin kuin suomut kaloille ja lehdet puihin, ja heliumin tähtiin. J-lalla ei ole sukupuolta, hän ei ole sen enempää miespuolinen kuin naispuolinen, J-la on luonut sukupuolen. Kun Raamatussa käytetään sanoja J-lasta, jotka viittaavat fyysisiin, inhimillisiin ominaisuuksiin, ne ovat vain kielikuvia, retoriikkaa, koska meidän kielemme on ihmisen kieli, ja ihmisellä on sukupuoli, silmät, korvat, kädet ja jalat.

Ja siksi J-la on ainoa, jota kannattaa rukoilla. Jos rukoilemme puita, eivät ne tiedä eivätkä ne vastaa, vain J-la, joka on puut luonut ja niiden kohtaloa hallitsee, voi meitä auttaa. Jos palvomme aurinkoa, se ei meitä kuule. Jos palvomme ihmistä, olkoon hän Egyptin farao, Suomen presidentti tai naapurin Pentti, ei hän voi meitä kuulla, jos J-la ei hänen salli kuulla meitä, eikä kukaan ihminen voi meitä

auttaa, jos J-la ei ole tarkoittanut niin käyvän. Eivätkä kuolleet ihmiset ole myöskään J-lan rinnalla tai yläpuolella: vaikka palvoisimme heitä, vain J-la määrää kohtalostamme, vain J-la voi auttaa meitä, ihmiset, elävät ja kuolleet, ovat ihan samalla lailla J-lan luomia kuin puut ja aurinko: vain se, minkä J-la on tarkoittanut käyvän, voi tapahtua. Vain J-lalla on valta ja voima, ja meillä hänen luoduillaan on voimaa ja valtaa vain sen verran kuin hän meille kulloinkin antaa. Eivätkä enkelit ole J-lan yläpuolella: enkelit on J-la luonut, ja kaiken mitä enkelit tekevät, ne tekevät J-lan tahdosta. Enkeli ei voi meitä auttaa ellei niin ole Luoja säätänyt.

Siksi se, joka rukoilee aurinkoa, puita, Penttiä tai enkeleitä, samalla osoittaa, että hänen uskonsa J-laan on puutteellinen: että on asioita, joista joku muu määrää kuin J-la, että on asioita, joissa joku muu voi auttaa kuin J-la. Mutta kaikki muu on J-lan luomaa, ja kaikki tapahtuu hänen tahdostaan: ei ole muuta, jota meidän on järkeä rukoilla, eikä ole muuta, joka voi meitä auttaa.
Se joka rukoilee muuta kuin J-laa, käyttäytyy kuin J-la ei olisi kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaiken Luoja. Joka enkeleitä rukoilee, pilkkaa J-laa; joka ihmisiä rukoilee, kiistää J-lan voiman.


Näin epäjumalanpalvelus, avoda zara, nousee puutteesta uskossa J-laan. Jos uskomme J-laan, ymmärrämme olla palvomatta muuta.

Taikausko kertoo heikosta uskosta J-laan: jos J-la päättää kaikesta ja saa kaiken tapahtumaan, miksi hän antaisi pahojen asioiden tapahtua ihmisille, jotka ovat nähneet mustia kissoja? Jos J-la päättää, ketä kohtaa onni ja ketä onnettomuus, miksi hän antaisi onnen niille, jotka kantavat mukanaan amuletteja tai hevosenkenkiä, ja onnettomuuden niille, jotka liikkuvat perjantaina 13. päivä?

Kristinuskon ja juutalaisuuden näkemysero on siinä, että J-la on juutalaisuuden mukaan aina ollut sama, Yksi ja Ainoa, aina ollut ajan ja avaruuden tuolla puolen, ja siksi kristinuskon käsitys J-lasta kolminaisuutena tai Jeesuksesta J-lana on juutalaisuuden näkökulmasta käsittämätön. Ihmiset
syntyvät, kuolevat, muuttuvat; J-la on aina ollut sama eikä koskaan muutu. Miten ihminen voisi olla J-la, eihän kukaan ihminen ole syntynyt ennen maailmankaikkeutta, jolloin J-la oli se mikä Hän on nyt. J-la on Yksi ja sama, miten Hän voisi olla kolme erillistä osaa? J-la on ollut aina, mutta kolminaisuudesta päätettiin vasta kirkolliskokouksessa kristinuskon alkuvuosisatoina äänestyksellä. Miten J-la voisi yhtäkkiä olla jakautunut kolmeen, kun Hänet aina oli tunnettu Yhtenä?

Ei. Juutalaisuuden näkökulmasta on vain J-la, jota meidän esi-isämme muinoin rukoilivat, jota me rukoilemme nyt, ja jota meidän jälkeläistemme jälkeläiset tulevaisuudessa rukoilevat. Hän, joka rukoilee Jeesusta, rukoilee jotain muuta, ihmistä. Joka rukoilee kolminaisuutta, rukoilee jotain muuta kuin J-laa.
Auta meitä, J-la, on rukous J-lalle, oikea osoite avunpyynnöille.
Auta meitä, Jeesus, auta meitä, pyhä henki, auta meitä, Krishna, auta meitä, pyhä Paavali tai auta meitä, neitsyt Maria, tai auta meitä, enkeli Gabriel, menevät väärään suuntaan kaikki.
Juutalaisuudessa nämä voidaan määritellä epäjumalanpalvonnaksi, avoda zaraksi, koska J-la yksin ei ole se, jota rukoillaan. Tietysti useimmat rabbit ottavat huomioon myös sen, että kristityt palvovat myös juutalaisten J-laa, ainakin osittain, ja nähdään kyllä ero kristinuskon ja sellaisten uskontojen välillä, jotka eivät yhdistä omia jumaliaan juutalaisuuden J-laan.

Mutta juutalaisuus on uskontona aina ollut erittäin suvaitsematon minkään muun kuin J-lan palvomisen suhteen, siitä ei pääse mihinkään.

Miksi näin on? Miksi epäjumalanpalvelus on niin suuri synti? Miksi se ylipäänsä on niin ankarasti kielletty, ketä se vahingoittaa?

Se joka kääntyy jonkun toisen puoleen, luopuu J-lasta ja osoittaa ettei usko J-lan valtaan. Muiden kuin J-lan palvominen on turhaa, mutta myös vahingollista, sillä se riistää ihmiseltä mahdollisuuden J-laan ja hänen vilpittömään palvelemiseensa. Se on myös kiittämättömyyttä Luojaamme kohtaan: Hän on antanut meille kaiken, mutta käytämme sitä Hänen pilkkaamiseensa ja kiistämiseensä.
Monesti muiden jumalien palvomiseen on liittynyt moraalittomuuksia: ihmisuhrit ovat Raamatussa esitetty esimerkki. Moraalin, joka muunlaiseen jumalaan liittyy, on pakko olla myös muunlainen, jolloin se ei ole J-lan antama moraali: hyvyyteen pyrkiminen. Muinaisen Rooman jumalista esimerkiksi löytyi sodan jumala, viinin jumala, rakkauden jumala... Mutta missä on roomalaisten inhimillisyyden, ihmishengen pyhyyden, ja hyvyyden jumala? Niistä mitä heillä oli, me olemme vapaita: meidän J-lamme on hyvä ja odottaa meiltä hyvyyttä: korkeaa moraalia, elämän kunnioittamista ja oikeudenmukaisuutta.