Siunausten maailma

Yksi tärkeistä ajatuksista juutalaisuudessa on, että kaikki maailmassa on lähtöisin J-lalta. Tämän ymmärryksen varjelemiseksi juutalaisuudessa on siunauksia melkein jokaiselle asialle. Näitä rukouksia kutsutaan siunauksiksi, hepreaksi berachot, koska ne alkavat aina samoilla sanoilla: Siunattu olet Sinä Herra... Toisilla siunauksilla kiitämme J-laa, toisilla ylistämme J-laa, mutta aina kun lausummme siunauksen muistamme, että kaikkien maailman siunausten lähde on J-la.


   Juutalainen päivä alkaa siunauksilla: ensin kiitämme J-laa käsien pesun käskystä, sitten kuulosta, näöstä, liikuntakyvystä, vaatteista, ruumiistamme ja sielustamme, ja siitä että J-la antaa meidän herätä unestamme virkistyneinä. Ennen kuin syömme tai juomme, lausumme siunauksen, joita on kuusi erilaista: esimerkiksi ennen leivän syömistä lausumme siunauksen "Siunattu olet Sinä, ..., joka nostaa leivän maasta" ennen hedelmien syöntiä taas lausumme siunauksen "Siunattu olet Sinä, ... joka luo puun hedelmän." Myös ruoan jälkeen lausumme aina yhden siunauksista, mikään ruoka tai juoma ei ole niin vähäpätöinen ettei sitä voisi ympäröidä siunauksilla. Kun haistamme hyvän tuoksun, lausumme siunauksen: puiden kukkien tuoksulle lausumme siunauksen "joka luo hyväntuoksuiset puut", hyväntuoksuisia hedelmiä haistaessamme lausumme siunauksen "joka antaa hyvän tuoksun hedelmille".

   Luonnonilmiöt ansaitsevat myös omat siunauksensa: on siunaus sateenkaarelle, siunaus sille kun näemme meren, suuren joen tai vuoren, kun kuulemme ukkosenjyrinän tai kun näemme salaman, on siunaus kauniille niityille ja puille ja siunaus, joka lausutaan kun näemme ensimmäisen kerran keväällä kukkivan puun. Koko maailma on lahja Luojalta. Kun lausumme siunauksia, opimme näkemään J-lan kaikessa ympärillä olevassa.

   Myös ihmisen elämä on täynnä siunauksia: kun ostamme uuden vaatteen tai maistamme hedelmää, jota emme ole pitkään aikaan syöneet, lausumme erityisen siunauksen. Vessassa käynnin jälkeen lausumme siunauksen, ja nukkumaan mennessämme kiitämme siunauksella J-laa unen lahjasta. Lapsen syntymälle on siunaus, bar-mitsva-pojan isä lausuu erityisen siunauksen, ja hääseremoniassa tärkeässä osassa ovat hääparille sanottavat seitsemän siunausta. Kun selviämme hengissä vaarallisesta tilanteesta tai vakavasta sairaudesta, lausumme siunauksen, saman siunauksen lausuvat myös synnyttäneet naiset. Kun tapaamme kuninkaan tai Toora-oppineen, tai maallista viisautta oppineen, lausumme siunauksen. Siunaukset ympäröivät uskovaa juutalaista heräämisestä nukkumaanmenoon asti, kaikki elämän päivät, niin kuin J-la on aina kaikkialla niiden tukena, jotka rakastavat Häntä.

Juutalaisuus hylkää dualismin, kaksijakoisen maailmankuvan, jonka mukaan hyvä on J-lalta ja paha saatanan tai paholaisen tekosia. Juutalaisuuden mukaan kaikki on J-lalta, niin ilo kuin suru, ja siksi kaikelle on siunaus. Vaikka jokin asia olisi meille vaikea, niin se kuitenkin on J-lan viisaudessa meille hyväksi. On siunaus hyville uutisille: "joka on hyvä ja tekee hyvää", ja huonoille uutisille: "Siunattu olet Sinä,..., oikeamielinen tuomari." Jälkimmäinen siunaus lausutaan, kun kuullaan läheisen kuolemasta. Sama siunaus lausutaan esimerkiksi myös, kun näemme tuhoutuneen synagogan. Mishnan (Mishna Berachot 9:5) sanoin: Ihmisen tulisi kiittää J-laa pahasta, aivan niin kuin hän kiittää J-laa hyvästä, niin kuin sanotaan: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi, koko sielullasi ja koko voimallasi."(5. Mooseksen kirja 6:5) Vaikka emme ymmärrä J-lan syitä, vaikka olemme surun murtamia, emmekä käsitä, otamme J-lan päätökset vastaan nöyrästi ja hyväksymme, että Hän, joka tietää mikä on parasta, on näin säätänyt.


Psalmista 139 : 1-14
Herra, sinä olet minut tutkinut, ja tuntenut.
Adonai chaqartani, vateda'. 

Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Ata jada'ta, shivti vequmi, banta lere'i merachoq.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tieni.
Archi veriv'i, zerita, vechol derachai hiskanta.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi täysin.
Ki 'ein mila bilshoni, hen Adonai, jada'ta khulah.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.
Achor vaqadam tsartani, vatashet 'alai kapekha. 
Sinun tietosi on liian ihmeellistä minulle, niin korkealla, että siihen ei ymmärrykseni yllä. 
Peli'a da'at mimeni, nisgeva, lo uchal la. 
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?
Ana, elekh meruchekha, ve'ana mipaneikha evrach?
 Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
 Im esaq shamajim, sham ata, ve'atsia she'ol, hinekha. 
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,
Esa' khanfei-shachar, eshkena be'acharit jam, 
sielläkin sinun kätesi minua ohjaa, talutat oikealla kädelläsi.
 gam sham jadekha tancheni, veto'achazeni jeminekha.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon",
Va'omar: " akh choshekh jeshufeni, velaila or ba'adeni,"
sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.  
gam choshekh lo jachsikh mimeka, velaila kajom ja'ir, kachasheikha, ka'ora.
 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
 Ki ata qanita khiljoti, tesukeni beveten imi.
Kiitän sinua, sillä olet minut pelottavasti, ihmeellisesti tehnyt. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen.
Odekha, 'al ki nora'ot nifleiti. Nifla'im ma'aseikha, venafshi joda'at me'od.

Birkat hamazon

Birkat hamazon, "ruokasiunaus",  on juutalainen ruokarukous, johon viitataan Toorassa sanoilla: Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, J-laanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut. (5. Mooseksen kirja; 8.10.)
Toora opettaa, että kun on syöty ja tultu kylläiseksi, on velvollisuus kiittää J-laa siitä, mitä Hän on antanut. Aterian jälkeen on velvollisuus siunata J-laa kolmesta asiasta: ruoasta, maasta, ja Jerusalemista Temppeleineen. Birkat hamazon on hyvin tärkeä rukous, koska se on yksi niistä harvoista rukouksista, jotka tulevat suoraan Toorasta. Se on siis tärkeämpi kuin lähes kaikki muut rukoukset, (shema-rukous tulee myös suoraan Toorasta) ja kaikilla uskonnollisesti täysi-ikäisillä juutalaisilla on yhtäläinen velvollisuus sanoa se.

Tätä tarkoitusta varten on kehittynyt birkat hamazonin teksti. Siinä on kolme osaa, joista ensimmäisessä kiitetään ruoasta, toisessa maasta, ja kolmannessa alun perin kiitettiin Temppelistä ja Jerusalemista, mutta Temppelin tuhoutumisen jälkeen siinä on pyydetty niiden jälleenrakentamista. Neljäs osa lisättiin Temppelin tuhoutumisen jälkeen, ja sen jälkeen on vielä kokoelma lyhyitä rukouksia.

Aina leivän syömisen jälkeen kiitetään J-laa rukoilemalla birkat hamazon, jiddishiksi bentshn. Miksi juuri leivän? Ajatus on se, että silloin kun syödään leipää, on kyseessä ateria, eikä vain välipala, koska leipä on niin tärkeä ja täyttävä ruoka.

Ennen birkat hamazonin sanomista on tapana sanoa psalmi, arkipäivinä psalmi 137 ja sapattina ja juhlapäivinä psalmi 126, koska jokaisen aterian aikana tulisi puhua Tooran sanoja, niin kuin Pirkei avot 3:4 sanoo:

Jos kolme on syönyt samassa pöydässä, eivätkä he ole puhuneet siinä Tooran sanoja, he ovat niin kuin he olisivat syöneet kuolleille epäjumalille tuotuja uhreja, sillä on sanottu:"Sillä kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta ja saastaa ilman Häntä, joka on kaikkialla." (Jes. 28:8) Mutta jos kolme on syönyt samassa pöydässä ja puhuneet siinä Tooran sanoja, he ovat niin kuin he olisivat syöneet Hänen, joka on kaikkialla, pöydästä, niin kuin on sanottu: "Ja hän sanoi minulle, "Tämä on se pöytä, joka on Herran edessä." (Hes. 41:22)

Toinen syy miksi on tapana sanoa jompikumpi näistä psalmeista, on se, että ne muistuttavat meitä Jerusalemista ja Temppelistä.

Koska on parempi siunata J-laa yhdessä ja on parempi, että rukousta edeltää kutsu osallistumaan, siinä tapauksessa, että paikalla on kolme miestä, tai kolme naista, sanotaan zimun. Rabbit velvoittivat miehet sanomaan zimunin, mutta eivät naisia, koska naiset eivät tienneet miten se tehdään. Zimun tarkoittaa sitä, että kutsutaan muut sanomaan birkat hamazon ja sanotaan se yhdessä.

Se, joka johtaa zimunin, aloittaa herättämällä muiden huomion sanoen: rabotai nevarekh (hyvät herrat, lausukaamme siunaus) joka voidaan sanoa myös muulla kielellä, tai käyttää sanan rabotai sijasta jotain muuta sanaa (chaverai, ystävät, tai naisten kesken gvirotai, hyvät naiset, tai chaverotai, ystävät (fem.)).
Muut vastaavat tähän kutsuun sanomalla: "jehi shem H' mevorakh me'ata ve'ad olam" eli "olkoon Herran nimi siunattu tästä ikuisuuteen." Zimunin johtaja toistaa tämän.

Sen jälkeen johtaja pyytää muilta lupaa ylistää J-laa, eli kutsuu kaikki sanomaan birkat hamazonin yhdessä, sanomalla: birshut maranan verabanan verabotai, nevarekh she'akhalnu mishelo. (Luvallanne herrat, siunatkaamme Häntä, jonka omaa olemme syöneet.)
Naisten kesken sanotaan: birshut gvirotai, nevarekh she'akhalnu mishelo.
Muut vastaavat tähän viralliseen kutsuun sanomalla: Barukh she'akhalnu mishelo uvetuvo chajinu. (Siunattu on Hän, jonka omaa olemme syöneet, ja jonka hyvyyden ansiosta elämme.)
Jos paikalla on minjan, eli kymmenen miestä, lisätään sana Eloheinu (meidän Jumalamme) aina ennen sanaa she'akhalnu.

Kun tehdään zimun, muiden ei tarvitse sanoa birkat hamazonia itse, jos zimunin johtaja sanoo sen ääneen. Muut vain vastaavat "amen" jokaisen neljän siunauksen jälkeen. Nykyään on kuitenkin tapana, että kaikki sanovat koko birkat hamazonin yhdessä.

Ensimmäinen birkat hamazonin neljästä siunauksesta on birkat hazan, ruoan siunaus, ja se on myös tärkein. Jos ensimmäisen siunauksen sanoo ilman kavanaa, eli keskittymättä siihen, mitä sanoo, se on sama kuin ei olisi sanonut koko birkat hamazonia. Tietenkin on myös tärkeää sanoa koko birkat hamazon ajatuksella ja tarkoittaen sitä, mitä sanoo. Rukous ilman ajatusta, ilman kavanaa, ei ole rukous.

Birkat hazan:

Barukh ata Adonai Eloheinu, Melekh ha'olam, hazan et ha'olam kulo betuvo, bekhen, uvekhesed uverakhamim.
Siunattu olet Sinä, Herra meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden Kuningas, joka ravitsee koko maailman hyvyydessään, suosiollisessa armossaan, ystävällisyydessään ja armahtavaisuudessaan.

Hu noten lekhem lekhol basar, ki le'olam khasdo.
Hän antaa ruoan kaikelle lihalle (eläville olennoille), sillä Hänen rakastava hyvyytensä kestää ikuisesti.

Uvetuvo hagadol tamid lo khasar lanu ve'al jekhsar lanu mazon le'olam va'ed, ba'avur shemo hagadol,
Hänen suuren hyvyytensä ansiosta meiltä ei ole koskaan puuttunut ruokaa, älköönkä meiltä koskaan puuttuko ruokaa, Hänen suuren nimensä tähden,

ki hu El zan umefarnes hakol umetiv lakol umekhin mazon lekhol beriotav asher bara.
sillä Hän on Jumala, joka ravitsee ja ylläpitää kaikkia, tekee hyvää kaikille ja valmistaa ruoan kaikille luoduilleen, jotka Hän on luonut.

Barukh ata Adonai hazan et hakol.
Siunattu olet Sinä, Herra, joka ravitset kaikki.

Toinen siunaus on birkat ha'arets, maan siunaus, jossa kiitetään Israelin maasta, jonka J-la antoi esi-isillemme. Koska uskollisuus Tooralle oli ja on sen lahjan ehtona, kiitetään tässä siunauksessa myös Toorasta. Tähän lisätään myös hanukana ja purimina erityiset kiitossiunaukset näiden juhlien taustalle olevista ihmeistä.
Birkat ha'arets loppuu sanoihin: barukh ata Adonai al ha'arets ve'al hamazon, siunattu olet sinä Herra maasta ja ruoasta.

Kolmas siunaus on birkat Jerushalajim, Jerusalemin siunaus, joka alunperin oli kiitossiunaus Jerusalemista ja temppelistä, mutta sen jälkeen kun Temppeli tuhottiin ja kaupunki valloitettiin, siitä tuli rukous Jerusalemin ja Temppelin jälleenrakentamiselle. Kun on shabat tai juhlapäivä, tähän siunaukseen lisätään kyseisen päivän oma rukous. Birkat jerushalajim loppuu sanoihin: barukh ata Adonai bone berakhamav Jerushalajim. Amen. Eli: siunattu olet sinä Herra joka rakennat armollisesti Jerusalemin. Amen. Tämä on ainoa kerta, kun sanomme Amen itse sanomamme rukouksen jälkeen, yleensä Amen sanotaan vain silloin, kun kuullaan jonkun toisen sanoma siunaus.

Viimeinen siunaus on birkat hatov vehametiv, hyvyyden siunaus. Tämä siunaus lisättiin Temppelin tuhoutumisen jälkeen, muistuttamaan J-lan hyvyydestä ja ihmeistä myös silloin kun Temppeliä ei enää ollut ja juutalainen kansa oli joutunut galutiin, maanpakoon. Se loppuu sanoihin: umikol tuv le'olam al jekhasreinu, älköön meiltä koskaan puuttuko mitään hyvää.

Näiden neljän jälkeen tuli tavaksi sanoa lyhyitä harakhaman-pyyntörukouksia, mm. vieraan rukous, jonka sanoo talossa vieraileva ihminen talon isännän ja emännän puolesta.

Mutta miksi birkat hamazonin sanominen on niin tärkeää? Vastaus löytyy Toorasta heti sen kohdan jälkeen, josta opimme, että meidän tulee kiittää ruoasta J-laa. Näin teksti jatkuu:

"Varokaa unohtamasta Herraa, Jumalaanne. Noudattakaa aina hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka minä teille nyt annan. Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä, kun nautakarjanne, lampaanne ja vuohenne lisääntyvät, kun teille kertyy hopeaa ja kultaa ja koko omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa Jumalaanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. ... Älkää siis sanoko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet itsellenne tämän vaurauden. Muistakaa, että Herra, Jumalanne yksin antaa teille voimaa hankkia vaurautta. " (5. Mooseksen kirja, 8:11-18)

Nälkäisenä on helpompi muistaa J-laa kuin kylläisenä. Kun asiat ovat hyvin, ja ihminen on rikas, usein unohtuu että kaikki on J-lalta, ja on helppoa kääntyä pois J-lasta. Tästä syystä birkat hamazon myös sanotaan ruoan jälkeen, eikä ennen ruokaa. Birkat hamazonin on tarkoitus muistuttaa meitä J-lasta myös silloin kun olemme kylläisiä, että muistaisimme, että loppujen lopuksi kaikki on J-lalta ja pysyisimme nöyränä.