Seksuaalisuus juutalaisuudessa

Juutalaisuudessa seksuaalisuus on tärkeä osa elämää. Rabbit opettavat, että seksuaalisuus on hyvin vahva voima, eikä sitä tule aliarvioida. Juutalaisuudessa ei ole minkäänlaista selibaatin ihannetta, osaksi koska avioliitto nähdään ihmisen luonnollisena olotilana, joka on sellaisenaan hyvä, mutta myös koska rabbit varoittavat, että mitä pidempään seksuaalisia halujaan yrittää padota ja kieltää, sitä vaikeammaksi niiden hillitseminen käy. Seksuaalisuus on hyvin vahva vietti, eikä sen kieltäminen ole järkevää. Avioliitto ei juutalaisuudessa ole vain vahva suositus vaan pyhä velvollisuus eli mitsva, joka johdetaan 1. Mooseksen kirjan alussa Adamille ja Chavalle annetusta käskystä "pru u-rvu" eli suomeksi "lisääntykää ja täyttäkää maa".

Samalla juutalaisuuden kaiken kattava ajatus pyhyydestä ulottuu kuitenkin myös seksuaalisuuteen. "Olkaa pyhiä," sanoo J-la Toorassa, ja juutalaisuus pyrkii täyttämään tämän käskyn tekemällä pyhää kaikesta, niin arjesta kuin juhlasta, henkisestä kuin ruumiillisesta. Nautinto ei ole juutalaisuudessa itsessään hyvä eikä paha asia, vaan olennaista on, mihin tarkoitukseen sitä käyttää. Juutalaisuudessa verrataan ruokapöytää alttariin: Ennen syömistä tehdään netilat jadaim -käsienpesu, joka juontaa juurensa Temppelin aikoihin, jolloin kohenit puhdistivat kätensä rituaalisesti ennen pyhien uhrien nauttimista. Perinteisesti leivän kanssa syötävä suola muistuttaa myös Temppelin uhreihin liitetystä suolasta.

 Ruumiilliset nautinnot, kuten syöminen, eivät ole juutalaisuudessa pyhyyden vastakohta tai hengellisyydestä irrallaan, vaan juhlapyhinä ja sapattina nautittavat juhlaruoat ovat tapa täyttää J-lan käsky iloita J-lan säätäminä juhlapäivinä ja kunnioittaa niitä. Ruoka voi siis olla mitsva ja osa J-lan palvelemista, jos sitä käyttää oikealla tavalla pyhään tarkoitukseen. Ihminen voi syödä ruokaa vain nälkänsä ja mielihalujensa tyydyttämiseksi, mutta hän voi syödä sitä myös hankkiakseen lisää energiaa palvella J-laa ja tehdä mitsvoja. Toisaalta ei-kosher ruoan syöminen on kiellettyä ja siten haitallista hengelliselle kehitykselle.

Näin on myös seksuaalisuuden kanssa. Sitä voi käyttää pyhällä tavalla, jolloin siitä tulee mitsva ja tapa kunnioittaa J-laa. Avioparin välinen seksuaalinen kanssakäyminen voi olla yksi pyhimmistä asioista, mitä on olemassa. Toisaalta jotkin asiat ovat kiellettyjä, ja niiden tekeminen on haitallista sekä ihmiselle itselleen että usein myös muille ihmisille. Seksuaalisuus ei ole siis itsessään hyvä eikä paha asia, vaan vahva ja vakavasti otettava voima, jossa olennaista on mihin tarkoitukseen sen kanavoi.

Yksi kysymys, jota minulta on monesti kysytty, on juutalaisuuden näkemys esiaviolliseen seksiin. Se onkin aika mutkikas kysymys, sillä tavallaan voisi sanoa, että esiaviollinen seksi on kielletty, mutta toisaalta Tooran mukaan esiaviollista seksiä ei itse asiassa ole olemassakaan. Tooran mukaan yksi tapa mennä naimisiin on nimittäin seksi - ainoa vaatimus on, että ihmiset tietävät asiasta. Pariskunta, joka asuu yhdessä, on siis Tooran mukaan tavallaan jo naimisissa, vaikkeivät he paperilla sitä olisikaan. Toora mahdollistaa kuitenkin onneksi myös muita tapoja mennä naimisiin ja nykyjuutalaisuudessa naimisiin mennäänkin ketuban eli avioliittosopimuksen ja sormuksen antamisen kautta.

Tämä kertoo kuitenkin myös siitä, kuinka äärimmäisen vakavasti Toora suhtautuu seksuaaliseen toimintaan ihmisten välillä. Se ei todellakaan ole vain "harrastus" niin kuin tenniksen pelaaminen, vaan iso ja vakava asia. Kyse on myös siitä, että toiset ihmiset ja heidän tunteensa ja hyvinvointinsa tulee ottaa vakavasti. Vaikka nälkä ja lisääntymisvietti kumpuavat molemmat samasta ihmisen eläimellisestä puolesta, suuri ero on siinä mihin ne kohdistuvat. Ruoalla leikkiminen on vain lapsellista, mutta ihmisillä leikkiminen voi olla hyvinkin julmaa ja tuhoisaa.

Toora opettaa, että ihmisten tulee ottaa vastuu teoistaan, eikä antautua mielihalujensa johdateltavaksi. Kysymys, jonka ihmisen pitää kysyä itseltään ei ole vain "Pidänkö tästä, haluanko tätä", vaan pikemminkin "Kannattaako näin tehdä, kärsiikö joku tästä, onko tämä kaikista näkökulmista oikein". Ihmisen tulee hallita itsensä ja toimia järkevästi, niin ruoan ja muun nautinnon mutta erityisesti seksuaalisuuden suhteen.

Länsimaisen uskonnottoman kulttuurin ajatus seksuaalisuudesta tuntuu joskus kuitenkin olevan nimenomaan se, että ihmisen on saatava harrastaa kaikkea mitä haluaa, kunhan leikkikumppani on antanut suostumuksensa. Tällä sitten perustellaan kaikenlaista sairasta toimintaa, josta toisista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan välittäminen on kaukana. Esimerkkinä pornoteollisuuden ja prostituution kaltaiset alat, joissa ihmisiä, erityisesti naisia, kohdellaan objekteina ja riistetään, mutta tämän toiminnan muka siunaa se, että ihmiset ovat mukana "vapaaehtoisesti". (Huolimatta siitä, että mm. prostituutiolla ja kansainvälisellä ihmiskaupalla on tiiviit yhteydet.) Jos ihmisen mielestä porno ja prostituutio ovat positiivisia ja mukavia toimialoja, hänen pitäisi kysyä itseltään, haluaisiko hän tyttärensä ryhtyvän prostituoiduksi tai poikansa pornotähdeksi? Enpä usko että ne ovat ammatteja, joista kovin moni vanhempi lapselleen unelmoi. Miksi sitten kannattaa sitä, että jonkun toisen ihmisen lapsi niin tekee? Eikö kyse ole vain tekopyhyydestä ja välinpitämättömyydestä?

Sekä porno että prostituutio kannustavat näkemään ihmiset ensisijaisesti kehonsa ja ruumiinosiensa kautta, esineellistämään ihmisen. Ihmisen persoonallisuus, mieli, sielu, ja jopa ihmisyys, häivytetään pois. Kaikesta "seksityöntekijä" -puheesta huolimatta kampaajan asiakkaat kohtelevat häntä yleensä tasavertaisena henkilönä kun taas prostituoidun asiakkaat kohtelevat häntä usein pelkkänä seksinukkena.

Juutalaisuudessa ihminen tulee aina nähdä arvokkaana persoonana. Sielu ja mieli ovat se, mikä ihmisessä on todellista ja tärkeintä, ja aviovuoteessa miehen odotetaan laittavan vaimon nautinto omansa edelle. Ihminen tulee kohdata mielen ja kehon muodostamana kokonaisuutena, sängyssäkin. Siksi seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu vain rakastavaan parisuhteeseen, jossa molemmat osapuolet ovat sitoutuneet toisiinsa ja ottavat toisensa vakavasti. Seksuaalinen nautinto on arvokas ja pyhä asia, kun se on tapa vahvistaa avioparin syvää rakkautta toisiaan kohtaan. Siksi aviolliset suhteetkin on halakhan mukaan kielletty, jos jompikumpi puolisoista on mm. vaatetettu, vihainen tai humalassa. Yhden illan suhteet taas tuppaavat olemaan vain toisen ihmisen itsekästä hyväksikäyttämistä omien halujen tyydyttämiseksi ja vaikka molemmat hyväksikäyttäisivät toisiaan yhtä lailla, se ei paranna asiaa.

Nykymaailmassa usein seksuaalisuuteen liittyvä häpeä nähdään ensisijaisesti huonona asiana, josta täytyy päästä eroon. Liiallinen, suurta ahdistusta tai epäterveitä toimintatapoja aiheuttava häpeä onkin huono asia. Juutalaisuudessa kuitenkin häpeää pidetään kuitenkin myös hyvänä asiana, koska se johtaa terveeseen häveliäisyyteen ja oman yksityisyyden varjelemiseen. Seksuaalisuus on juutalaisuudessa erittäin yksityinen asia, eikä se kuulu julkisuuteen ollenkaan. Perinteinen juutalainen pariskunta ei pussaile julkisesti. Seksilelut, seksikkäät vaatteet tai seksistä tai yksityisistä ruumiinosista puhuminen eivät ole kotioloissa millään tavalla kiellettyjä. Samalla ne ovat kuitenkin erittäin yksityisiä asioita, jotka eivät kuulu julkiseen tilaan. Kaikenlainen tirkistely ja itsensä paljastelu on vastakohta Tooran ihanteelle, jossa toisten ja oman yksityisyyden kunnioittamista korostetaan. Kerrotaan esimerkiksi, että kun Israelin kansa leiriytyi erämaassa, he asettivat telttansa niin, etteivät telttojen oviaukot olleet koskaan vastakkain, suojellakseen toistensa yksityisyyttä. Tämän ansiosta he saivat myöhemmin merkittävän siunauksen. Tämä on siis kiteytettynä juutalaisuuden asenne seksuaalisuuteen: se tulee ottaa vakavasti, eikä sitä tule kieltää, vaan se kuuluu ihmiselämään, mutta vain rakastavan ihmissuhteen syliin ja yksityisyyden suojaan.

Tsom tamuz; tamuzin paasto

Sunnuntaina 1.7.2018 alkoi juutalaisen vuoden surullisin ajanjakso. Juutalaisessa kalenterissa tämä oli tsom tamuz, tamuz-kuun paasto, yksi vuotuisista paastopäivistä. Yleensä tämä paastopäivä on seitsemästoista päivä tamuz-kuuta, mutta koska seitsemästoista osui tänä vuonna sapatiksi, se siirrettiin seuraavaan päivään. Seuraavat kolme viikkoa ovat suruaikaa, joka päättyy yhdeksänteen av-kuuta, juutalaisen kalenterin surullisimpaan päivään. Sunnuntaina uskonnolliset juutalaiset ympäri maailmaa pidättäytyivät syömästä ja juomasta mitään aamunsarastuksesta illan pimentymiseen asti, kuten juutalainen laki velvoittaa kaikkia täysi-ikäisiä ja terveitä juutalaisia tekemään.

Miksi me paastoamme tänä päivänä? Syy tähän on siinä, että seitsemästoista päivä tamuz-kuuta oli se päivä, jolloin roomalaiset joukot mursivat Jerusalemin kaupungin muurit vuonna 70 jaa. Kolme viikkoa myöhemmin he tuhosivat ja polttivat Jerusalemin temppelin. Tämä on siis tavallaan alkusoitto temppelin tuholle, lopun alku.

Siitä, kuinka merkittävä temppeli edelleen on juutalaisuudessa, kaksituhatta vuotta myöhemmin, voi päätellä jotain siitä, miten merkittävä se oli tuolloin muinoin. Temppeli oli aikoinaan juutalaisen maailman keskipiste, maailman pyhin paikka. Edelleenkin juutalaiset rukoillessaan kääntyvät kohti Jerusalemia, ja Jerusalemissa ollessaan kohti Temppelivuorta, paikkaa jolla temppeli sijaitsi. Se oli paikka, jossa taivas ja maa kohtasivat, jossa J-la oli niin lähellä, kuin Hän vain voi olla. Yhä nykyäänkin paikkaa, jolla temppeli sijaitsi, pidetään niin pyhänä, että sille on kenenkään juutalaisen kielletty jalallaan astua. Lukemattomat Tooran käskyt ja opetukset liittyvät temppeliin, sen palvelukseen, uhreihin tai leeviläisten lauluihin.

Temppeliä edelsi Mooseksen johdolla erämaassa rakennettu mishkan, J-lan asuinsija. Sen osien ja esineiden rakennusohjeet tulivat suoraan J-lalta, kuten Toorasta voi lukea. Se sisälsi muun muassa alttarin erilaisia uhreja varten, kultaisen seitsenhaaraisen kynttilänjalan, jossa paloi ikuinen tuli, ner tamid, ja liitonarkin, jossa säilytettiin laintauluja. Kuningas Salomon rakensi ensimmäisen Jerusalemin temppelin, joka sisälsi samat osat ja esineet kuin mishkan. Sen babylonialaiset tuhosivat valloittaessaan Jerusalemin, ja sen sijalle rakennettiin lopulta toinen temppeli n. v. 516 eaa.

Tituksen riemukaari: sotasaaliita Jerusalemin temppelistä

Se kaikki päättyi vuonna 70 jaa., veriseen katastrofiin, kun roomalaiset tuhosivat temppelin, tappoivat suuren osan Jerusalemin asukkaista, ja tästä käännekohdasta alkoi myös ajanjakso, jota kutsutaan nimellä galut - juutalaiset karkotettiin omasta kaupungistaan, omasta maastaan, ja he päätyivät lopulta pakolaisiksi ympäri maailmaa. Se oli alku kahdelletuhannelle vuodelle juutalaista kärsimystä, sillä karkotukset eivät suinkaan loppuneet roomalaisten karkotukseen, vaan juutalaiset on karkotettu historian kuluessa aina uudestaan sieltä, minne he ovat edellisiä karkotuksia tai vainoja paenneet.

Siduria, juutalaista rukouskirjaa, lukiessa huomaakin, että samantapainen rukous tuntuu toistuvan uudestaan ja uudestaan. Melkein jokaiselta sidurin sivulta, melkein jokaisesta rukouksesta, aamurukouksista ruokarukouksiin, voi löytää saman pyynnön, eri tavalla muotoiltuna: J-la, tuo meidät takaisin maahamme, anna meidän palata Jerusalemiin, rakenna jälleen Jerusalemin temppeli. Tämä ajatus siitä, että juutalaiset ovat vankeja vieraalla maalla, ja meidän todellinen kotimme on jossain muualla, on yhdistänyt juutalaisia vuosituhansia.

Sitä se on edelleen, vaikka se voi tuntua paradoksaaliselta. Voihan lähes kuka tahansa juutalainen nykyään matkustaa muutamassa tunnissa Jerusalemiin. Kuitenkin, vaikka Israelin maa ja Jerusalem fyysisenä paikkana onkin tärkeä, ehkä vieläkin tärkeämpää on se, mitä nämä asiat symboloivat. Me emme pyydä päästä vain Jerusalemiin, vaan pyydämme päästä messiaaniseen Jerusalemiin, paikkaan, jossa vallitsee rauha ja oikeudenmukaisuus, jossa J-lan läsnäolo on kaikkien nähtävissä, jonka pyhyys on käsin kosketeltavissa, palata profeettojen aikaan.

Paastoammekin siksi kahdesta syystä: toisaalta surraksemme, paitsi Jerusalemin muurien murtamista, myös kaikkia sitä seuranneita tragedioita viimeisen kahden vuosituhannen ajalta. Toisaalta paastoamme myös, koska tämän messiaanisen idyllin toteutuminen ei riipu kenestäkään muusta kuin meistä. Niin kuin sanotaan: "syntiemme takia meidät karkotettiin maastamme". Temppeli tuhoutui juutalaisten syntien takia, ja se rakennetaan jälleen kun palaamme takaisin rakastamaan J-laa ja noudattamaan J-lan käskyjä. Se, ettei messias ole vielä tullut, ettei Jerusalemissa ole Temppeliä, merkitsee sitä, että tämäkin sukupolvi on tehnyt liikaa syntejä, että J-la soisi meille sen ihmeen. Paastoamisen todellinen tarkoitus on saada meidät tarkastelemaan itseämme ja katumaan, tekemään teshuva. Sen, ettemme syö emmekä juo, on tarkoitus toimia apuvälineenä, joka havahduttaa meidät ajattelemaan, todellinen päämäärä on teshuva.

Niin kuin jom kippurina luemme:
 Tämäkö on se paasto jonka minä valitsen, itsensä kurittamisen päivä? Sekö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö kutsut paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Eikö tämä ole se paasto, jonka minä valitsen: että avaat pahuuden kahleet, irrotat ikeen hihnat, vapautat sorretut, että murskaatte kaikki ikeet?
Että jaat leipäsi nälkäisen kanssa, tuot kodittomat köyhät kotiisi, kun näet alastoman, vaatetat hänet, etkä kieltäydy auttamasta sukulaisiasi?
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi, ja parannuksesi kasvaa hetkessä. Vanhurskautesi kulkee edelläsi, ja Herran kunnia on palkkionasi.
Silloin sinä kutsut, ja Herra vastaa sinulle, sinä huudat apua, ja Hän sanoo: "Tässä minä olen."
(Jesaja 58)

Kuka on juutalainen?

Mikä oikeastaan tekee ihmisestä juutalaisen? Tästä asiasta on erilaisia näkemyksiä, mutta kolme asiaa nousee yleensä esiin: syntyperä, kulttuuri ja uskonto. Eri juutalaisilla ryhmillä nämä eri osa-alueet ovat eri järjestyksessä, tai jokin niistä puuttuu kokonaan. Esimerkiksi haredi-juutalaisten enemmistön mukaan juutalaisuus on ensisijaisesti uskonto, kun taas ei-ortodoksijuutalaiset näkevät juutalaisuuden ensisijaisesti syntyperänä ja kulttuurina.

Onko juutalaisuus siis uskonto? Kieltämättä juutalainen uskonto on asia, joka yhdistää kaikkia maailman juutalaisia etnisiä ryhmiä. Perinteisen juutalaisuuden mukaan ihminen ei kuitenkaan voi koskaan lakata olemasta juutalainen. Juutalaisesta äidistä syntynyt ihminen ei lakkaa juutalaisen lain silmissä olemasta juutalainen, vaikka hän olisi ateisti eikä uskoisi mihinkään, eikä millään tavalla harjoittaisi juutalaisuutta. Ihminen, joka on kerran kääntynyt juutalaisuuteen, ei myöskään koskaan lakkaa olemasta juutalainen, vaikka hän kääntyisi seuraavana vuonna johonkin toiseen uskontoon. Lisäksi juutalaisuus periytyy äidin kautta. Ihmisen ei tarvitse itse tehdä mitään ollakseen juutalainen, pelkkä syntyperä riittää.

Juutalaisuuteen kääntyminenkään ei ole samanlainen asia kuin vaikkapa islamiin tai kristinuskoon kääntyminen. Juutalaisuuden mukaan kaikkien ei tarvitse kääntyä juutalaisiksi, vaan ihminen voi uskoa täysin juutalaisuuteen, ja silti olla ei-juutalainen. Ihmisen ei tarvitse pelastuakseen kääntyä juutalaisuuteen tai elää juutalaista elämää, pelkkä moraalinen elämä riittää. Ihminen voi siis olla ateisti, tai harjoittaa muuta uskontoa, ja olla silti juutalainen. Toisaalta ihminen voi uskoa juutalaisuuteen ja olla silti ei-juutalainen. Juutalaisuus ei siis voi olla pelkkä uskonto.

Onko juutalaisuus siis kulttuuri? Maailmassa on kyllä paljon juutalaisia kulttuureja, mutta niistä jokaisella on erilaiset piirteet. Ashkenasijuutalainen kulttuuri on vain yksi juutalainen kulttuuri, sen lisäksi on esimerkiksi etiopianjuutalainen, jemeninjuutalainen, bukharijuutalainen, sefardijuutalainen ja intianjuutalainen kulttuuri. Mitä yhteistä näillä kulttuureilla on? Ainoat asiat, jotka yhdistävät kaikkia maailman juutalaisia kulttuureja, ovat uskonnolliset rituaalit, tekstit ja käsitykset. Yhteistä juutalaista kulttuuri ei siis ole olemassa, eikä juutalaisuus voi näin ollen olla kulttuuri, vaan pitäisi enemmänkin puhua juutalaisista kulttuureista monikossa.

Kulttuurit, myös juutalaiset kulttuurit, ovat ajan saatossa muuttuneet ja muovautuneet, ne riippuvat ilmastosta, maailmanpolitiikasta, ympäristöstä ja siitä, mistä vaikutteita satutaan saamaan. Mikään puhtaasti kulttuurinen asia ei maailman kaikkia juutalaisia yhdistä, joten kulttuurijuutalaisuus on tyypillisesti myös ashkenazisentristä: ashkenazijuutalaisia, jotka eivät ole vielä oikein käsittäneet, etteivät kaikki juutalaiset kulttuurit leivo letitettyä chalea tai syö gefilte fishiä. (Vaikka itse toki ashkenazijuutalaisena rakastankin molempia.)

Onko juutalaisuus sitten syntyperä? Usein juutalaiset määritellään Tooran henkilöiden kautta: juutalaiset ovat Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä. Kuitenkin, Tooran mukaan Abrahamilla oli monta poikaa, muun muassa Ismael. Iisakillakin oli Jaakobin lisäksi toinen poika nimeltä Eesau. Näiden muiden poikien ja Ismaelin ja Eesaun jälkeläisiä ei kuitenkaan pidetä juutalaisina, vaan ei-juutalaisina. Miksi? Jos juutalaisuus perustuu syntyperään, eikö heidänkin pitäisi olla juutalaisia?
No, ehkä vastaus löytyy Jaakobista, toiselta nimeltään Israelista, jonka kahdestatoista pojasta tuli kahdentoista heimon kantaisiä. Toorassa todellakin kutsutaan juutalaista kansaa nimillä "Israelin lapset" ja "Israelin kansa". Onko arvoitus on siis ratkennut? Ehkä juutalaisuuden määritelmä on, että juutalaiset ovat Jaakobin jälkeläisiä.

Niin voisi luulla, mutta seuraavaksi herää kysymys: jos juutalaisuus perustuu syntyperään, miksi se periytyy vain äidin kautta? Jos ihminen on isän puolelta Jaakobin jälkeläinen, muttei äidin puolelta, miksi se tekee hänestä ei-juutalaisen? Ehkä meidän pitää siis parantaa määritelmäämme: Ihminen, joka äitilinjansa mukaan on Jaakobin jälkeläinen, on juutalainen. Ongelma vain on, että geneettisesti tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi ashkenasijuutalaisten geenejä tutkimalla on huomattu, että noin 80% ashkenasijuutalaisten äitilinjoista johtaa paikallisiin eurooppalaisiin naisiin. Eikö siis 80% ashkenasijuutalaisista olekaan juutalaisia?

Tähänhän tietenkin selitys löytyy kääntymisestä: voidaan lähteä siitä oletuksesta, että 80% ashkenasijuutalaisten esiäideistä oli varmaankin juutalaisuuteen kääntyneitä, eikä ei-juutalaisia. Tämä vastaus pitää ashkenasijuutalaisten enemmistön edelleen juutalaisina, mutta avaa taas uuden kysymyksen: mikä tekee käännynnäisistä, joilla ei ole juutalaisia juuria, juutalaisia? Juutalaisuuteen on kuitenkin kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa liittynyt käännynnäisiä, niin kuin geenitutkimuksella voi todistaa, ja kyllähän sen huomaa jo siitä, miten erilaiselta eri puolilta maailmaa tulleet juutalaiset näyttävät. Käännynnäisten juutalaisuuden kyseenalaistaessaan tulisi siis kyseenalaistaneeksi myös maailman syntyperäisistä juutalaisista suurimman osan juutalaisuuden. Mutta miksi juutalaiseen kansaan voi liittyä vain uskonnollisen rituaalin kautta?

Toisaalta taas aikojen kuluessa juutalaisia on tasaisena virtana kääntynyt muihin uskontoihin, ja he ovat hävinneet muiden kansojen ja uskontojen joukkoon, eivätkä heidän jälkeläisensä enää edes tiedä mitään juutalaisista juuristaan. Kun aikaa on kulunut muutama tuhatta vuotta, on laskeskeltu, että maailmassa olisi  kymmeniä miljoonia ihmisiä, joiden suora äitilinja johtaa juutalaiseen naiseen, kun tarpeeksi kauan seurataan. Onko maailmassa siis kymmeniä miljoonia juutalaisia?

Entä kymmenen kadonnutta heimoa? Aikoinaan kun Israelin kuningaskunta valloitettiin, suurin osa Israelin heimoista hävisi muiden kansojen joukkoon ja unohti olevansa juutalaisia. Nykyään emme tiedä, ketkä ihmiset ovat näiden heimojen jälkeläisiä. Ovatko nämä jälkeläiset 3000 vuotta myöhemmin edelleen juutalaisia?

Mishnan mukaan he ovat menettäneet juutalaisuudestaan suurimman osan, koska ihmiset, jotka sukupolvien kuluessa unohtavat olevansa juutalaisia, menettävät kedushat Israelin, eivätkä heitä enää koske samat lait kuin juutalaisia.

Ehkä juutalaisuus on vain kansakunta, vähän niin kuin suomalaiset tai ruotsalaiset. Miksei? No, kansakunnan määritelmään kuuluu, että kansakunnalla täytyy olla jokin maa-alue, jota se hallitsee. Tässä vaiheessa voisi tietysti mainita Israelin, mutta suurin osa maailman juutalaisista ei ole israelilaisia. Israelilaiset sopivat kyllä kansakunnan määritelmään, mutta mitä juutalaiset sitten olivat ennen Israelin valtion perustamista, diasporassa?

Ehkäpä paras määritelmä olisikin kansa tai etninen ryhmä. Etnisen ryhmän määritelmään kuuluvat: yhteinen alue, yhteinen syntyperä, yhteinen kieli, yhteinen kulttuuri, yhteinen uskonto, yhteinen identiteetti, yhteinen nimi ja yhteinen tarina alkuperästä. Kuitenkin juutalaisuuteen kääntyneen äidin lapselta, joka adoptoidaan kristittyyn perheeseen ja joka pitää itseään kristittynä, puuttuu nämä kaikki. Perinteisen juutalaisuuden mukaan tämä lapsi on kuitenkin juutalainen. Mikä tekee hänestä juutalaisen?

Jos juutalaisuus ymmärretään etniseksi ryhmäksi tai kansaksi, herää myös toinen kysymys: Miksi äitilinjan vaatimus on niin tiukka? Suomessa kasvanutta ihmistä, jonka isovanhemmista äidinäidinäiti on ruotsalainen, ei kukaan pitäisi ruotsalaisena. Miksi siis juutalaisuuden piirissä kasvanutta ihmistä, jonka äidinäidinäiti ei ole juutalainen, pidetään ei-juutalaisena? Ihminen, jonka isoisovanhemmista seitsemän on juutalaisia, mutta äidinidinäiti on ei-juutalainen, ei ole juutalainen. Toisaalta ihminen, jonka isoisovanhemmista seitsemän on ei-juutalaisia, mutta äidinäidinäiti on juutalainen, on juutalainen. Mikä etninen ryhmä toimii näin? Mihin kansaan voi kuulua, vaikka vain yksi isoisovanhempi olisi yksi meistä, mutta olla ulkopuolinen vaikka kaikki muut paitsi yksi esivanhemmista olisi meikäläisiä?

Juutalaisuus ei siis sovi oikein mihinkään määritelmään kokonaan. Mikä sitten tekee ihmisestä juutalaisen?

Onko juutalaisuus siis kansa, uskonto, kansakunta, etninen ryhmä, syntyperä, kulttuuri vai jotain aivan muuta? Itse äänestäisin viimeisimmän vaihtoehdon mukaisesti: juutalaisuus on jotain aivan muuta.

Ha lachma anja – Tämä on kurjuuden leipä

 Pesach-juhlan aloittavalla seder-aterialla täytetään monta mitsvaa, Tooran käskyä. Meillä on mitsva syödä matsaa, kitkerää maroria, juoda neljä lasia viiniä ja syödä pala afikomenista. Meillä on myös mitsva kertoa juutalaisen kansan alkuhetkistä, siitä kuinka J-la vapautti juutalaisen kansan Egyptin orjuudesta. Tämän sederin osan, jota kutsutaan magidiksi eli kertomukseksi, aluksi pöydällä oleva matsa kohotetaan ja lausutaan tai lauletaan muinainen teksti nimeltä halachma anja:

Ha lachma anja di achalu avhatana v'ar'a deMitsrajim,

kol dichfin jeitei vejeichol, kol ditsrich jeitei vejifsach

Hashata hacha, leshana haba'a be'ar'a deJisrael,

Hashata avdei, leshana haba'a benei chorin

Suomeksi:

Tämä on kurjuuden leipä, jota esi-isämme söivät Egyptin maassa,

Jokainen, joka on nälkäinen, tulkoon ja syököön, jokainen tarvitseva tulkoon ja viettäköön pesachia!

Tänä vuonna me olemme täällä, ensi vuonna Israelin maassa,

Tänä vuonna me olemme orjia, ensi vuonna vapaita.

Kurjuuden leipä viittaa matsaan, jossa ei ole mausteita ja joka on vaikeasti sulavaa. Abarvanel opettaa, että Ha lachma anja tulisi lausua avoimen ulko-oven edessä, jotta köyhät ja tarvitsevat voivat kuulla kutsun ja astua sisään. Nykyisin se lausutaan pöydän ääressä, mutta silti se edelleen muistuttaa meitä niistä pesachin mitsvoista, joita meidän ei tulisi unohtaa: chesedistä, toisille antamisesta ja vieraanvaraisuudesta.

Maimonideksen sanoin:

"Kun ihminen syö ja juo juhlapyhän kunniaksi, hänellä on velvollisuus ruokkia käännynnäisiä, orpoja, leskiä, ja muita, jotka ovat köyhiä ja tarvitsevia. Ihminen joka lukitsee pihansa portit ja syö ja juo lastensa ja vaimonsa kanssa, ruokkimatta köyhiä ja katkeroituneita, ei nauti mitsvan ilosta vaan oman suolensa ilosta.
Sellaisesta henkilöstä sanotaan: "Heidän uhrinsa tulevat olemaan kuin surevien leipää, kaikista, jotka sitä syövät, tulee epäpuhtaita, sillä he pitivät leipänsä vain itselleen."  

Ihminen, joka ei halua kutsua pöytäänsä muita ihmisiä, köyhiä, tarvitsevia ja kärsimyksestä katkeroituneita, on ymmärtänyt juhlan ajatuksen väärin. Pesachina kiitämme J-lan avusta ja ylistämme Hänen ihmeitään. Pesachin ateriat ovat mitsvoja, J-lan käskyjä, eikä tilaisuus tuijottaa omaa napaansa. Velvollisuus auttaa orpoja ja leskiä, köyhiä ja tarvitsevia on yksi juutalaisuuden keskeisimmistä ajatuksista.

Niin kuin J-la on sanonut:

"Älä tee käännynnäiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut maahanmuuttajana Egyptissä. Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja. Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua. Minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät sodalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja" (2. Moos. 22)

Orvot ja lesket ovat J-lan erityissuojeluksessa, sillä orvot ovat menettäneet jommankumman tai molemmat vanhemmistaan, ja lesket puolisonsa. He ovat erityisen haavoittuvia, sekä henkisesti että fyysisesti. J-la varoittaa, että se suru mikä on kohdannut toisia, voi kohdata myös meitä. Usein toisten kohteleminen huonosti lähtee ylemmyydentunnosta tai välinpitämättömyydestä toisia kohtaan. Voimme kuvitella, että koska meillä menee paremmin, olemme parempia, tai että meidän ei tarvitse välittää niistä, joilla menee huonommin. Juuri kaikkein haavoittuvimpia J-la kuitenkin valvoo eniten.  J-la on orpojen isä ja leskien puolustaja, niitä vastaan, jotka haluavat hyötyä kanssaihmistensä ahdingosta ja käyttää hyväkseen toisten haavoittuvaisuutta.

J-la rakastaa ja suojelee juutalaisuuteen kääntyneitä erityisesti. Toora varoittaa 36 kertaa kohtelemasta käännynnäisiä huonosti. Miksi Toorassa kuitenkin monesti käännynnäiset rinnastetaan juutalaisen kansan aikaan Egyptissä? Tässä käytetään sanaa ger, joka tarkoittaa henkilöä, joka on muuttanut muualta ja asettunut asumaan jollekin alueelle. Ger-sanalla kutsutaan myös käännynnäisiä, koska juutalaisen kansan asuessa Israelissa, käännynnäiset olivat samalla myös maahanmuuttajia. Ihmisillä on taipumusta muukalaisvastaisuuteen ja erilaisten ihmisten vierastamiseen. Siksi on tarpeen muistuttaa juutalaista kansaa heidän ajastaan Egyptissä, jolloin he joutuivat kärsimään egyptiläisten muukalaisvastaisuudesta. Viesti on myös, että entisinä egyptiläisinä orjina meidän tulisi tuntea nöyryyttä ylpeyden sijaan, myötätuntoa ylemmyydentunnon sijaan. Meidän pitäisi muistaa, että niin kuin J-la suojeli meitä Egyptissä, niin hän suojelee myös käännynnäisiä, joilla ei ole juutalaista perhettä suojelemassa tai auttamassa.

Kunpa juutalainen kansa ei unohtaisi tänä pesachina köyhiä, orpoja, leskiä, käännynnäisiä, tarvitsevia tai yksinäisiä. Kunpa muistaisimme ha lachma anjan opetuksen, ja kutsuisimme tänä pesachina pöytäämme myös ne, jotka kutsua eniten tarvitsevat, ja ne, jotka syövät yksin, jos heitä ei kutsuta.

Mikä on elämän tarkoitus?

Joskus tuntuu siltä kuin maailma olisi suunniteltu harhauttamaan meitä mahdollisimman paljon, niin ettemme tulisi koskaan ajatelleeksi elämän tarkoitusta. On vaikka mitä harrastuksia ja urallakin pitäisi menestyä, pitää käydä salilla ja matkustaa uusiin paikkoihin, on kaikki uudet reseptit, jotka pitää kokeilla, on kaikki Netflix-sarjat jotka pitää katsoa loppuun, somessa pitää pysyä pinnalla ja lapsille hankkia aivan kaikki mitä naapurinkin lapsilla on, kaikki on täynnä kiirettä ja kuhinaa ja hälinää ja tavaraa, joka piti hankkia, ja sitten siitä pitää päästä eroon. Eikä kenelläkään tunnu olevan kaiken tämän tuokseessa
aikaa kysyä, miksi me olemme täällä,
mikä oikeasti on tärkeää, mikä meidän elämämme tarkoitus on?

Meille myydään ikuista nuoruutta ja vanhukset siivotaan vanhaintaloihin, kuolemakin hoidetaan hiljaa sairaaloiden kätköissä, ettemme vain tulisi ajatelleeksi, että joskus meistä vielä tulee vanhoja, että kaikki loppuu aikanaan, elämäkin. Jos kysyisimme useammin oikeita kysymyksiä, ehkä kiinnostuisimme enemmän uskonnosta ja filosofiasta. Ehkä ymmärtäisimme että nautinto ei koskaan voi korvata merkitystä, ja vaikka täyttäisimme elämämme kaikilla nautinnoilla mitä maailmassa on, hyvällä ruualla, juhlilla, matkoilla, porekylvyillä, viihteellä, seksillä - silti meillä on epämääräinen tunne, että jotain puuttuu, ja meitä vaivaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne.

Ehkä näkisimme arvon siinä, miten uskonto pyrkii tuomaan elämään merkitystä.  Kuinka se vaatii että pysähdymme ja pohdimme, etsimme viisautta ja tavoittelemme hyvyyttä. Loppujen lopuksi uskontojen takanahan on aina sama kysymys: mikä on elämän tarkoitus? Juutalaisuuden mukaan elämällä on tarkoitus. Se, että olemme syntyneet, ei ole sattumaa, vaan J-lan tahto. Hän on laittanut meidät tähän maailmaan, jokaisen ihmisen, siksi että meistä jokaista tarvitaan. Jokaisella ihmisellä on tässä maailmassa tehtävä, jonka vain hän voi täyttää.

Asiaa voisi ajatella vaikka näin: olet kävelemässä yksin kadulla, kun huomaat tajuttoman miehen tienvarressa. Jos kävelet ohi, voi olla, että hän kuolee. Toisaalta huomaat, että hän on likainen ja haisee. Et oikeastaan haluaisi mennä lähemmäs, vaan mieluummin pääsisit pian kotiin. Eihän se sinulle oikeastaan kuulu. Ehkä joku muu pysähtyy auttamaan. Mitä siis teet? Jos kaikki on vain yhteensattumaa, voit ajatella, että sinun tulisi auttaa häntä, koska jos olisit itse samassa tilanteessa, haluaisit sinua autettavan. Toisaalta sinä et ehkä ole koskaan maannut tienvarressa haisevana ja likaisena. Ehkä et ollenkaan osaa kuvitella itseäsi hänen sijaansa. Ehkä vastuuntunto ja moraali saavat sinut pysähtymään, mutta moni varmasti kävelee ohi. Eikä ketään ole näkemässä.

Vai onko sittenkin? Jos ihminen uskoo J-laan, hän ei ole koskaan yksin. Eikä mikään ole vain sattumaa. Jos näet ihmisen tienvarressa, se johtuu siitä, että J-la on tarkoittanut sinun näkevän hänet. Ehkä J-la on tarkoittanut, että pelastat hänen henkensä, juuri sinä, eikä kukaan muu. Ehkä juuri tämä on se syy, miksi olet syntynyt, jotta eräänä päivänä voisit pelastaa tämän miehen hengen.
Jos kävelet ohi, kävelet ehkä myös elämäsi tarkoituksen ohi.

Monesti ihmiset haluavat puolustaa elämänvalintojaan sanomalla esimerkiksi, etteivät he ole uskonnollisia, tai antamalla itselleen nimen: teen näin, koska olen reformijuutalainen, tai sekulaari, tai ortodoksi, tai sefardi, tai feministi. Leimojen ja nimitysten taakse on helppo piiloutua, mutta ei elämässä ole kyse siitä, mihin ryhmään ihminen kuuluu tai mitä ideologiaa noudattaa. Kyse on siitä, että elätkö elämääsi niin kuin sinun on tarkoitettu elävän. Täytätkö sen tehtävän, joka sinulle on syntyessäsi annettu? Teetkö sen, mitä varten olet täällä, vai käveletkö elämäsi tarkoituksen ohi?

Ympärileikkauksesta

Islannin parlamentti käsittelee parhaillaan lakiesitystä, joka kieltäisi poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset. Jos lakiesitys menee läpi, ympärileikkauksen suorittamisesta Islannissa saa jatkossa kuuden vuoden vankeustuomion. Viime vuosina myös Suomessa on ajoittain noussut keskustelua ympärileikkauksen kieltämisestä, monet suomalaiset haluaisivat sen rangaistavaksi pahoinpitelynä. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin muutamia argumentteja ympärileikkauksen kieltämistä vastaan.

Ensinnäkin, yksi asia joka puhuu ympärileikkauksen puolesta on se, ettei se tällä hetkellä häiritse ketään, joka on ympärileikattu. Ympärileikkauksen vastustajat ovat järjestään kaikki ympärileikkaamattomia, kun taas ympärileikkauksen puolustajat ovat ympärileikattuja. Tämä vaikuttaa erittäin omituiselta. Jos ympärileikkaus todella on väkivaltaa ja sellainen barbaarinen, verinen rituaali, jollaiseksi eräät sen vastustajista sitä maalailevat, niin miksei ympärileikatuilla miehillä ole sen kanssa mitään ongelmaa? Eivätkö nämä ympärileikkauksen vastustajat itse huomaa, kuinka huvittava tilanne on? Ympärileikatut väittävät kiven kovaan, että ongelmaa ei ole, kun taas ympärileikkaamattomat pitävät palopuheita heidän esinahkojensa puolesta.

Ympärileikkausta verrataan usein tyttöjen sukuelinten silpomiseen. Nämä kaksi asiaa ovat kuitenkin hyvin kaukana toisistaan. Jälkimmäisessä on kyse vaarallisesta toimenpiteestä, jossa poistetaan suurin osa ulkoisista sukuelimistä. Se vastaa enemmänkin kastraatiota kuin miesten ympärileikkausta. Siihen liittyy vakavia riskejä ja naiset kärsivät sen seurauksista loppuelämänsä, se esimerkiksi estää monia naisia koskaan nauttimasta sukupuolielämästä, aiheuttaa tulehduksia ja vaikeuttaa mm. synnytystä. Sitä puolustellaan naisten sukupuolivietin vähentämisellä (tai siis naisten alistamisella) ja sen suurimmat vastustajat ovat nimenomaan toimenpiteen itse lapsena kärsineitä naisia. Se ei muuten myöskään ole minkään uskonnon vaatimus, vaikka sitä uskonnolla joskus perustellaankin. Maailmassa on miljoonittain kristittyjä naisia, joiden sukuelimet on silvottu, ja miljoonittain musliminaisia, joita ei ole silvottu. Tyttöjen sukuelinten silpominen on myös laitonta 44 maassa, muun muassa suurimmassa osassa niistä Afrikan maista, joissa se on kulttuurinen perinne.

Poikien ympärileikkaus on siihen verrattuna hyvin pieni toimenpide, johon liittyy hyvin vähän riskejä. Sen lisäksi siitä on myös tietyissä tapauksissa lääketieteellistä hyötyä, kuten HIV:in ehkäisyssä. Huomattavaa on, että esimerkiksi Yhdysvaltojen lastenlääkäriliiton lausunnon mukaan ympärileikkauksen hyödyt ovat suuremmat kuin siihen liittyvät riskit. Poikien ympärileikkausta perustellaan uskonnollisilla syillä eikä sukupuolivietin vähentämisellä, ja on ilmiselvää, ettei se myöskään estä seksuaalista nautintoa. Muutenhan koko ongelmaa ei olisi, koska juutalaiset ja muslimit olisivat kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten.

Yksi kysymys, jonka soisin ympärileikkauksen kieltoa ajavien itseltään kysyvän, on mihin he kiellolla pyrkivät? Mitä hyvää ympärileikkauksen kieltämisestä käytännössä seuraisi? Haluavatko nämä ylevät ympärileikkauksen vastustajat todella laittaa jokaisen suomalaisen juutalaisperheen oikeuden eteen, kun heille syntyy poikalapsi? Jokainen juutalainen perhe Suomessa antaa ympärileikata jokaisen poikalapsensa, se on fakta, jota lainsäädännöllä ei pystytä muuttamaan. Seurauksena oikeudessa olisi siis vuosittain yhtä monta juutalaisperhettä kuin syntyy juutalaisia poikavauvoja. Mikä käytännössä johtaisi siihen, että Suomeen tuskin syntyisi kovin montaa juutalaista poikavauvaa, koska varmaankin suurin osa Suomen juutalaisperheistä mieluummin luopuisi sekopäisiä ympärileikkauksen kieltäviä lakeja säätävästä kotimaastaan kuin ympärileikkauksesta.

Kaikki kauniit visiot, joita eräät tahot esittävät siitä, kuinka ympärileikkauksen kielto johtaisi ympärileikkauksen vähenemiseen tai siirtämiseen 18-vuotiaaksi, kuulostavat juutalaisen silmissä lähinnä harhaisilta. Brit mila on juutalaisuudessa niin keskeinen ja tärkeä rituaali, että jokainen, jolle juutalainen uskonto tai kulttuuri on mitenkään tuttu, ymmärtää että sen loppumisesta on turha elätellä kuvitelmia.

Brit mila, joksi ympärileikkausta juutalaisuudessa kutsutaan, tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä liiton leikkausta. Se on sen liiton (brit) merkki, jonka Abraham teki J-lan kanssa, ja jonka perillisiä nykyiset juutalaiset ovat. Tähän liittoon perustuu koko juutalaisuus. Siksi ympärileikkaus ei ole vain rituaali muiden joukossa, vaan koko juutalaisuuden perusta. Tooran mukaan jokainen juutalainen poikalapsi tulee ympärileikata kahdeksantena päivänä syntymästä. (ks. esim. 3. Mooseksen kirja 12:3) Uskonnollisessa mielessä ympärileikkaamaton mies on juutalaisen yhteisön ulkopuolella, ja jos hän kuolee siinä tilassa, hän joidenkin tulkintojen mukaan menettää osansa tulevaan maailmaan, kuolemanjälkeiseen elämään. 

Ympärileikkaus on lisäksi tärkeä osa identiteettiä. Kulttuurisesti ympärileikkauksen merkitys on erittäin suuri, ja siksi siitä pitävät kiinni kaikkein maallistuneimmatkin juutalaisvanhemmat. Sitä voisi esimerkiksi verrata kristittyjen kasteeseen. Jos joku ajaisi lakia, joka kieltäisi lasten kastamisen, kristityt varmasti kokisivat sen hyökkäyksenä uskontoaan kohtaan. Kaste kristinuskossa ja ympärileikkaus juutalaisuudessa ovat niin keskeisiä ja sekä teologisesti että kulttuurisesti tärkeitä rituaaleja, että niiden pakkosiirtäminen 18 vuoden ikään on aivan mahdoton ajatus.

Käytännössä ympärileikkauksen kielto olisi Suomen juutalaisten silmissä sama kuin juutalaisen uskonnon kielto. Sitä pidettäisiin järkyttävänä ja hulluutena paitsi Suomessa myös muussa juutalaisessa maailmassa. Monet suomalaiset kristillistaustaiset ihmiset taas pitävät ympärileikkausta järkyttävänä ja hulluutena. Tässä asiassa ymmärrystä on hyvin vaikea löytää, ilmeisesti Suomen juutalaiset ja kristityt vain näkevät asian täysin eri tavoin. Se että ympärileikkaus halutaan kieltää juuri Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, joissa ympärileikkaus on vieras asia, on loogista. Useimmiten asiat, jotka ovat vieraita, herättävät ihmisissä helposti pelkoa ja ennakkoluuloja. Kukaan järkevä ihminen tuskin yrittää kiistää, etteikö ympärileikkauksen vastukseen liittyisi myös paljon antisemitismiä ja varsinkin muslimivastaista rasismia.
Ympärileikkauksen tuomitsevien on hyvä myös ymmärtää, että maailman miehistä kolmasosa on ympärileikattu. Suuressa osassa maailmaa, kuten Yhdysvalloissa, se on kyseenalaistamatonta arkipäivää, ja monien on vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä ympärileikkaus haluttaisiin kieltää.

Ajatus siitä, että vanhemmilla ei ole oikeutta pysyvästi muuttaa lastensa kehoa, on looginen ja ymmärrettävä. Kuitenkin monissa maissa tyttöjen korvat rei'itetään jo synnytyslaitoksella, ja tätä tuskin Suomessa moni kovin palavasti vastustaa. Samasta asiasta kuitenkin on siinäkin kyse, sillä lapsena korviin tehdyt reiät ovat pysyvä muutos kehoon, josta vanhemmat päättävät lapsen puolesta. Tätä vertausta vastaan voisi tietenkin argumentoida ja sanoa, että ympärileikkauksessa tehtävä muutos on paljon suurempi - mutta mihin raja vedetään? Kuinka iso muutos on raja laillisuuden ja laittomuuden välillä? Kun ottaa huomioon ympärileikkauksen lääketieteelliset hyödyt, eikö sitä voisi verrata esim. rokotuksiin? Tulee pitää mielessä, että tällä hetkellä missään maailman valtiossa rajaa ei ole vedetty niin, että esinahkan poisto olisi kielletty.

Tämä ajatus on looginen, mutta sillä ei ole juutalaisuuden kannalta juurikaan merkitystä, koska poikalapset ympärileikataan joka tapauksessa. Jos saisin poikalapsen, ympärileikkauttaisin hänet riippumatta siitä mitä laki sanoo. Tietenkin jos Suomessa ympärileikkaus oikeasti kiellettäisiin, muuttaisin täältä varsin nopeasti pois. Koska kuitenkin mielelläni asun kotimaassani, ja haluan että muutkin juutalaiset täällä voivat rauhassa asua ja harjoittaa juutalaisuutta, vastustan ympärileikkauksen kieltoa viimeiseen asti. Olen huomannut, että useimmat ihmiset keskustelevat tästä aiheesta hyvin nopeasti tuomiten, abstraktein argumentein ja kovin kepeästi, mikä on tietysti ymmärrettävää, koska asia ei heitä henkilökohtaisesti kosketa. Mutta loppujen lopuksi tässä on kyse siitä, onko minulla, perheelläni, ystävilläni ja yhteisölläni tulevaisuutta Suomessa.

Voiko ihminen olla sekä juutalainen että kristitty?

Olen pohtinut pitkään, mikä minua häiritsee joidenkin ihmisten ajatuksessa, että he ovat sekä juutalaisia ja kristittyjä.
 Minua ei nimittäin ollenkaan häiritse se, että ihmisillä on erilaisia uskontoja ja vakaumuksia, vaan päinvastoin kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia vakaumuksia. Minulle se on osa ihmisen itsensä kunnioitusta, etten hauku hänen uskontoaan tai yritä todistaa sitä vääräksi. Yksi ehdottomasti mielestäni hieno asia juutalaisuudessa on se, etteivät juutalaiset tuputa kenellekään uskoaan. Saa tulla ja olla ja oppia juutalaisuudesta, jos haluaa, mutta käännyttämistä tai omalla erinomaisuudella toisin uskovia päähän lyömistä ei juuri ole. Toisin tietysti on esimerkiksi juutalaisuuden sisällä, jossa käännytystyötä suuntauksesta ja ryhmästä tehdään paljon. Minua ei myöskään häiritse ateismi tai muutkaan uskonnottomat elämänkatsomukset, niin kauan kuin niitä ei tulla minulle tuputtamaan eikä kukaan tule väkisin inttämään, että minun tulee luopua uskostani.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulle uskonto olisi yhdentekevää tai ajattelisin, että kaikki uskonnot ovat todellisuudessa sama asia. Päinvastoin mielestäni tulisi antaa ihmisille oikeus paitsi rauhassa harjoittaa omaa uskontoaan, myös rauhassa ajatella että heidän uskontonsa on Ainoa Oikea ja muut ovat auttamattomasti väärässä. Itse uskon, että juutalaisuus on oikea uskonto, mutta silti ymmärrän, että samalla tavalla ajattelevat myös lukemattomat muiden uskontojen kannattajat. Maailmassa on paljon erilaisia maailmankatsomuksia, osa niistä on yhteensovitettavia toistensa kanssa, mutta pitäisi hyväksyä, että osaa niistä ei vain voi sovittaa yhteen. Se ei silti tarkoita, että toisia ihmisiä ja uskontoja ei voisi arvostaa ja kunnioittaa.
Itse yritän elää Mishnan lauseen "Kuka on viisas? Se, joka oppii jokaiselta ihmiseltä" mukaan, ja näen, että monien eri polkujen varrelta löytyy viisautta opittavaksi. Kaikissa uskonnoissa on hyvää, ja se täytyy myös tunnustaa.

Mistä siis johtuu, että kun kuulen ihmisten sanovan, että he ovat sekä juutalaisia että kristittyjä, se häiritsee minua, suoraan sanottuna ärsyttää?
 En usko että se johtuu suvaitsevuuden tai ymmärryksen puutteesta. Sen sijaan se liittyy ainakin osittain siihen perustavaa laatua olevaan eroon, joka juutalaisuuden ja kristinuskon välillä on, ja joka jollain tavalla yritetään häivyttää.
Juutalaisuus uskoo yhteen, jakamattomaan J-laan, kristinusko kolminaisuuteen.
Juutalaisuus uskoo messiaan tulevan tulevaisuudessa ja olevan ihminen, kristinusko uskoo Jeesuksen olleen messias ja J-lan inkarnaatio.
Juutalaisuus uskoo Tooran ja sen mitsvojen ikuisuuteen, kristinusko uuteen testamenttiin, joka on korvannut vanhentuneet juutalaiset kirjoitukset ja lakkauttanut käskyt.
Lyhyesti sanottuna, nämä kaksi uskontoa ovat yhteensovittamattomia. Ei ole mahdollista uskoa molempiin yhtä aikaa.

Ongelma vain on se, että osalla kristityistä on paitsi erilainen teologia, myös erilainen käsitys siitä, mitä on juutalaisuus. Juutalaisuus on juutalaisten mukaan paitsi kansa, myös uskonto. Monien kristittyjen mukaan juutalaisuus on ensisijaisesti kansa. Tästä seuraa se johtopäätös, että niin kuin on suomalaisia kristittyjä, korealaisia kristittyjä ja ranskalaisia kristittyjä, voi olla myös juutalaisia kristittyjä.
Juutalaisuuden määritteleminen pelkäksi kansaksi hävittää kuitenkin kokonaan juutalaisuuden uskontona. Toisin sanottuna, jos voi olla yhtä aikaa sekä täysin juutalainen että täysin kristitty, juutalaista uskontoa ei ole olemassa, vaan se on jonkinlainen turhake, josta voi luopua menettämättä mitään juutalaisuudestaan. Tämä on se ongelma, mikä minua häiritsee. Se, että joku uskoo juutalaisen uskonnon olevan väärässä, ei ole ongelma. Sen sijaan sen koen loukkaavana, että joku antaa ymmärtää, että uskontoani ei ole olemassa.
Ihmiset, jotka väittävät olevansa sekä juutalaisia että kristittyjä, näkevät asian mahdollisena, koska heillä on asiaan kristillinen näkökulma. He siis ajattelevat kuin kristityt ja uskovat kuin kristityt, mutta väittävät olevansa silti juutalaisia, määritellen juutalaisuuden uudestaan juutalaisuudelle vieraalla tavalla.
Oikeasti uskontona on kristinusko, mutta juutalaisuutta käytetään jonkinlaisena pöytäkoristeena, jonka voi ottaa esiin tuomaan oikeaa fiilistä tai rikastuttamaan elämää. Juutalaisena koen sen uskontoani halventavana ja mitätöivänä. Minun puolestani ihmiset saavat ihan vapaasti syödä juutalaista ruokaa tai harjoittaa juutalaisia perinteitä, vaikka uskovatkin muihin uskontoihin, kunhan he myöntävät rehellisesti kyseessä olevan juutalaiseen uskontoon liittyvän perinteen. Jos ihminen taas omii itselleen juutalaisuuden, vaikka todellisuudessa harjoittaa muuta uskontoa, hän käytännössä kieltää juutalaisen uskonnon ja sen historian. Tämä koskee yhtä lailla ihmisiä, joilla on juutalaisia sukujuuria, kuin niitä, joilla niitä ei ole.

Perinteisen juutalaisen lain mukaan, jos juutalainen kääntyy toiseen uskontoon, häntä ei voida laskea minjaniin, koska hän on juutalaisuuden ulkopuolella. Häneen pätevät kaikki samat säännöt kuin ei-juutalaiseen, lukuunottamatta naimisiinmenoa ja sitä, että hänellä on edelleen velvollisuus pitää mitsvat niin kuin juutalainen.
Jos hän haluaa palata takaisin juutalaisuuteen, hänen täytyy käydä mikvessä ja vahvistaa takaisin paluunsa bet dinin edessä, niin kuin juutalaisuuteen kääntyvän. Nykyään tästä vaatimuksesta ei olla enää aina niin tiukkoja, mutta se löytyy rabbiinisesta kirjallisuudesta ja antaa hyvin selvän viestin.

Juutalaisen perinteen ja uskonnon mukaan asia on yksinkertainen.
Niin kauan kuin ihminen harjoittaa jotain muuta uskontoa, hän on juutalaisen uskonnon ja juutalaisuuden ulkopuolella. Tästä ovat yhtä mieltä kaikki juutalaisen uskonnon eri suuntaukset, reformijuutalaisuudesta ultraortodokseihin.