J-lasta ja jumalista

Melkein kaikilla ihmisillä (myös niillä jotka eivät usko J-laan) on varmaankin oma käsityksensä ja mielikuvansa J-lasta. Minun J-lani on juutalaisuuden J-la, mutta tietenkin myös omat henkilökohtaiset näkemykseni vaikuttavat siihen miten näen J-lan. Mitä eroa on juutalaisuuden  ja vaikka kristinuskon (kun nyt Suomessa ollaan) J-lalla? Ero voi näyttää vähäpätöiseltä, mutta juutalaisuuden näkökulmasta asiassa on hyvin tärkeä ero, joka liittyy myös siihen, miten juutalaisuus ymmärtää epäjumalat. Juutalaisuushan vastustaa epäjumalanpalvontaa erittäin tiukasti. On sanottu, että juutalaisuuden tehtävänä on alusta alkaen ollut taistella epäjumalanpalvelusta vastaan. Talmudista löytyy lause, että sitä, joka vastustaa epäjumalanpalvelusta, voidaan kutsua juutalaiseksi. Tähän ajatukseen sopii myös se, että rabbiinisissa kirjoituksissa, joissa käsitellään juutalaisuuteen kääntymistä, tärkeimpänä asiana, joka uuden käännynnäisen pitää tietää ja tunnustaa, pidetään luopumista epäjumalanpalveluksesta, ja uskoa yhteen J-laan. Nämä kaksi ovat siis kuin kolikon kaksi puolta: epäjumalanpalveluksen vastakohta on usko yhteen J-laan. Miksi epäjumalanpalveluksen vastustus on näin tärkeää, niin tärkeää, että se kuuluu yhteen niistä kolmesta kiellosta, joita ei saa rikkoa edes hengenhädässä?

Mitä oikeastaan edes on epäjumalanpalvelus? Se voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Yksi tapa, johon myös suomen kielen sana "epäjumalanpalvelus" sopii, on se, että tiettyjen asioiden, epäjumalien, palvominen on epäjumalanpalvelusta. Voimme kerätä listan epäjumalista: puupatsaat, kivipatsaat, Odin, Ba'al, Mars, Ra, Saatana... Ja näiden palvominen, rukoileminen, niille kumartaminen ja uhraaminen, olisi epäjumalanpalvelusta.

Juutalaisuus näkee asian kuitenkin toisin. Juutalaisuuden mukaan on J-la, yksi ja ainoa, jonka nimestä voi olla eri kielissä eri versioita, mutta joilla kaikilla on täsmälleen sama merkitys, ja epäjumalanpalvelus, hepreaksi avoda zara eli vieraan palvonta, on minkä tahansa muun kuin Jumalan palvomista. Ei siis tarvitse löytää jotain "epäjumalaa", vaan riittää että palvoo, rukoilee, kumartaa, mitä tahansa muuta kuin J-laa. Tätä ajatusta kuvaa myös sana avoda zara eli vieras palvonta: vain J-la on palvomisen arvoinen, minkä tahansa muun palvominen on väärin. On vain puhdas, alkuperäinen usko J-laan, Luojaan, kaiken Hallitsijaan, hyvään ja anteeksiantavaan, joka kuulee, näkee, ja tietää kaiken mitä teemme ja tunnemme, rakastaa ja auttaa meitä, antaa meille kaiken mitä tarvitsemme ja johdattaa meidät sinne missä olemme ja minne menemme. Jos me käännymme palvomaan mitä tahansa muuta, joka ei ole J-la, käännymme samalla poispäin J-lasta.

J-la ei ole nähtävissä ja koskettavissa käsin, koska J-la on kaiken tilan ulkopuolella, J-la on luonut tilan ja avaruuden. J-laa ei voi mitata ajassa, koska J-la on ajan ulkopuolella, J-la on luonut ajan. J-laa ei voi mitata fysiikalla, koska J-la on luonut fysiikan lait. Ennen kuin oli taivasta tai maata, maailmankaikkeutta, aikaa ja avaruutta, fysiikan lakeja, ensimmäistäkään tähteä taivaalla, oli J-la, Kaikkivoipa, Kaikkitietävä, Hyvä ja Anteeksiantava, sama kuin nyt ja sama kuin silloin kun galaksit luotiin, ja maailmankaikkeus, fysiikan lait, aika ja kaikki mitä ajan toisella puolen on, ja ensimmäinen ihminen käveli maan päällä. Adam, Ihminen, joka luotiin Maasta, Adama. J-la ei luo mitään turhaan, vaikka ihmisen tehtävä maailmassa tuskin on meidän täysin ymmärrettävissämme. J-la valvoi muinaisina aikoina ihmisiä niin kuin Hän valvoo nykyään, Hän näkee kaiken ja hallitsee kaikkea, mikään Hänen luomastaan ei ole Hänen ulottumattomissaan. Mutta Hän on myös Hyvä, rakastava ja anteeksiantava, ääretön ja mittaamaton. Hän on ainoa, johon voimme luottaa, sillä Hän on ainoa, jonka käsissä kaikki on. Hän ei muutu eikä muuta mieltään, vaan on aina ollut se mikä on nyt, ja aikojen lopussa Hän on yhä sama, ääretön ja äärettömän hyvä. Ja siksi sen, joka tahtoo uskoa J-laan, ei tarvitse muuttaa uskoaan vuosituhansien ja vuosisatojen kuluessa, sillä sama J-la oli aina, ja on aina oleva, ja alkuperäinen usko J-laan tulee olemaan pätevä myös aikojen lopussa. Puhdas ja yksinkertainen usko Luojaan, Kaikkivoipaan, Ikuiseen, Täydelliseen, Hyvään, Rakastavaan, Anteeksiantavaan, joka ohjaa kaikkea mitä koskaan tulee tapahtumaan, ja näkee lopun jo alussa, ja haluaa, että me pyrimme kaikessa hyvään.



J-la ei ole missään paikassa, eikä tietyssä hetkessä, vaan kaikkialla ja aina. J-lalla ei ole silmiä eikä korvia, käsiä eikä jalkoja, hän on luonut ne meille niin kuin suomut kaloille ja lehdet puihin, ja heliumin tähtiin. J-lalla ei ole sukupuolta, hän ei ole sen enempää miespuolinen kuin naispuolinen, J-la on luonut sukupuolen. Kun Raamatussa käytetään sanoja J-lasta, jotka viittaavat fyysisiin, inhimillisiin ominaisuuksiin, ne ovat vain kielikuvia, retoriikkaa, koska meidän kielemme on ihmisen kieli, ja ihmisellä on sukupuoli, silmät, korvat, kädet ja jalat.

Ja siksi J-la on ainoa, jota kannattaa rukoilla. Jos rukoilemme puita, eivät ne tiedä eivätkä ne vastaa, vain J-la, joka on puut luonut ja niiden kohtaloa hallitsee, voi meitä auttaa. Jos palvomme aurinkoa, se ei meitä kuule. Jos palvomme ihmistä, olkoon hän Egyptin farao, Suomen presidentti tai naapurin Pentti, ei hän voi meitä kuulla, jos J-la ei hänen salli kuulla meitä, eikä kukaan ihminen voi meitä

auttaa, jos J-la ei ole tarkoittanut niin käyvän. Eivätkä kuolleet ihmiset ole myöskään J-lan rinnalla tai yläpuolella: vaikka palvoisimme heitä, vain J-la määrää kohtalostamme, vain J-la voi auttaa meitä, ihmiset, elävät ja kuolleet, ovat ihan samalla lailla J-lan luomia kuin puut ja aurinko: vain se, minkä J-la on tarkoittanut käyvän, voi tapahtua. Vain J-lalla on valta ja voima, ja meillä hänen luoduillaan on voimaa ja valtaa vain sen verran kuin hän meille kulloinkin antaa. Eivätkä enkelit ole J-lan yläpuolella: enkelit on J-la luonut, ja kaiken mitä enkelit tekevät, ne tekevät J-lan tahdosta. Enkeli ei voi meitä auttaa ellei niin ole Luoja säätänyt.

Siksi se, joka rukoilee aurinkoa, puita, Penttiä tai enkeleitä, samalla osoittaa, että hänen uskonsa J-laan on puutteellinen: että on asioita, joista joku muu määrää kuin J-la, että on asioita, joissa joku muu voi auttaa kuin J-la. Mutta kaikki muu on J-lan luomaa, ja kaikki tapahtuu hänen tahdostaan: ei ole muuta, jota meidän on järkeä rukoilla, eikä ole muuta, joka voi meitä auttaa.
Se joka rukoilee muuta kuin J-laa, käyttäytyy kuin J-la ei olisi kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaiken Luoja. Joka enkeleitä rukoilee, pilkkaa J-laa; joka ihmisiä rukoilee, kiistää J-lan voiman.


Näin epäjumalanpalvelus, avoda zara, nousee puutteesta uskossa J-laan. Jos uskomme J-laan, ymmärrämme olla palvomatta muuta.

Taikausko kertoo heikosta uskosta J-laan: jos J-la päättää kaikesta ja saa kaiken tapahtumaan, miksi hän antaisi pahojen asioiden tapahtua ihmisille, jotka ovat nähneet mustia kissoja? Jos J-la päättää, ketä kohtaa onni ja ketä onnettomuus, miksi hän antaisi onnen niille, jotka kantavat mukanaan amuletteja tai hevosenkenkiä, ja onnettomuuden niille, jotka liikkuvat perjantaina 13. päivä?

Kristinuskon ja juutalaisuuden näkemysero on siinä, että J-la on juutalaisuuden mukaan aina ollut sama, Yksi ja Ainoa, aina ollut ajan ja avaruuden tuolla puolen, ja siksi kristinuskon käsitys J-lasta kolminaisuutena tai Jeesuksesta J-lana on juutalaisuuden näkökulmasta käsittämätön. Ihmiset
syntyvät, kuolevat, muuttuvat; J-la on aina ollut sama eikä koskaan muutu. Miten ihminen voisi olla J-la, eihän kukaan ihminen ole syntynyt ennen maailmankaikkeutta, jolloin J-la oli se mikä Hän on nyt. J-la on Yksi ja sama, miten Hän voisi olla kolme erillistä osaa? J-la on ollut aina, mutta kolminaisuudesta päätettiin vasta kirkolliskokouksessa kristinuskon alkuvuosisatoina äänestyksellä. Miten J-la voisi yhtäkkiä olla jakautunut kolmeen, kun Hänet aina oli tunnettu Yhtenä?

Ei. Juutalaisuuden näkökulmasta on vain J-la, jota meidän esi-isämme muinoin rukoilivat, jota me rukoilemme nyt, ja jota meidän jälkeläistemme jälkeläiset tulevaisuudessa rukoilevat. Hän, joka rukoilee Jeesusta, rukoilee jotain muuta, ihmistä. Joka rukoilee kolminaisuutta, rukoilee jotain muuta kuin J-laa.
Auta meitä, J-la, on rukous J-lalle, oikea osoite avunpyynnöille.
Auta meitä, Jeesus, auta meitä, pyhä henki, auta meitä, Krishna, auta meitä, pyhä Paavali tai auta meitä, neitsyt Maria, tai auta meitä, enkeli Gabriel, menevät väärään suuntaan kaikki.
Juutalaisuudessa nämä voidaan määritellä epäjumalanpalvonnaksi, avoda zaraksi, koska J-la yksin ei ole se, jota rukoillaan. Tietysti useimmat rabbit ottavat huomioon myös sen, että kristityt palvovat myös juutalaisten J-laa, ainakin osittain, ja nähdään kyllä ero kristinuskon ja sellaisten uskontojen välillä, jotka eivät yhdistä omia jumaliaan juutalaisuuden J-laan.

Mutta juutalaisuus on uskontona aina ollut erittäin suvaitsematon minkään muun kuin J-lan palvomisen suhteen, siitä ei pääse mihinkään.

Miksi näin on? Miksi epäjumalanpalvelus on niin suuri synti? Miksi se ylipäänsä on niin ankarasti kielletty, ketä se vahingoittaa?

Se joka kääntyy jonkun toisen puoleen, luopuu J-lasta ja osoittaa ettei usko J-lan valtaan. Muiden kuin J-lan palvominen on turhaa, mutta myös vahingollista, sillä se riistää ihmiseltä mahdollisuuden J-laan ja hänen vilpittömään palvelemiseensa. Se on myös kiittämättömyyttä Luojaamme kohtaan: Hän on antanut meille kaiken, mutta käytämme sitä Hänen pilkkaamiseensa ja kiistämiseensä.
Monesti muiden jumalien palvomiseen on liittynyt moraalittomuuksia: ihmisuhrit ovat Raamatussa esitetty esimerkki. Moraalin, joka muunlaiseen jumalaan liittyy, on pakko olla myös muunlainen, jolloin se ei ole J-lan antama moraali: hyvyyteen pyrkiminen. Muinaisen Rooman jumalista esimerkiksi löytyi sodan jumala, viinin jumala, rakkauden jumala... Mutta missä on roomalaisten inhimillisyyden, ihmishengen pyhyyden, ja hyvyyden jumala? Niistä mitä heillä oli, me olemme vapaita: meidän J-lamme on hyvä ja odottaa meiltä hyvyyttä: korkeaa moraalia, elämän kunnioittamista ja oikeudenmukaisuutta.