Mikä on elämän tarkoitus?

Joskus tuntuu siltä kuin maailma olisi suunniteltu harhauttamaan meitä mahdollisimman paljon, niin ettemme tulisi koskaan ajatelleeksi elämän tarkoitusta. On vaikka mitä harrastuksia ja urallakin pitäisi menestyä, pitää käydä salilla ja matkustaa uusiin paikkoihin, on kaikki uudet reseptit, jotka pitää kokeilla, on kaikki Netflix-sarjat jotka pitää katsoa loppuun, somessa pitää pysyä pinnalla ja lapsille hankkia aivan kaikki mitä naapurinkin lapsilla on, kaikki on täynnä kiirettä ja kuhinaa ja hälinää ja tavaraa, joka piti hankkia, ja sitten siitä pitää päästä eroon. Eikä kenelläkään tunnu olevan kaiken tämän tuokseessa
aikaa kysyä, miksi me olemme täällä,
mikä oikeasti on tärkeää, mikä meidän elämämme tarkoitus on?

Meille myydään ikuista nuoruutta ja vanhukset siivotaan vanhaintaloihin, kuolemakin hoidetaan hiljaa sairaaloiden kätköissä, ettemme vain tulisi ajatelleeksi, että joskus meistä vielä tulee vanhoja, että kaikki loppuu aikanaan, elämäkin. Jos kysyisimme useammin oikeita kysymyksiä, ehkä kiinnostuisimme enemmän uskonnosta ja filosofiasta. Ehkä ymmärtäisimme että nautinto ei koskaan voi korvata merkitystä, ja vaikka täyttäisimme elämämme kaikilla nautinnoilla mitä maailmassa on, hyvällä ruualla, juhlilla, matkoilla, porekylvyillä, viihteellä, seksillä - silti meillä on epämääräinen tunne, että jotain puuttuu, ja meitä vaivaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne.

Ehkä näkisimme arvon siinä, miten uskonto pyrkii tuomaan elämään merkitystä.  Kuinka se vaatii että pysähdymme ja pohdimme, etsimme viisautta ja tavoittelemme hyvyyttä. Loppujen lopuksi uskontojen takanahan on aina sama kysymys: mikä on elämän tarkoitus? Juutalaisuuden mukaan elämällä on tarkoitus. Se, että olemme syntyneet, ei ole sattumaa, vaan J-lan tahto. Hän on laittanut meidät tähän maailmaan, jokaisen ihmisen, siksi että meistä jokaista tarvitaan. Jokaisella ihmisellä on tässä maailmassa tehtävä, jonka vain hän voi täyttää.

Asiaa voisi ajatella vaikka näin: olet kävelemässä yksin kadulla, kun huomaat tajuttoman miehen tienvarressa. Jos kävelet ohi, voi olla, että hän kuolee. Toisaalta huomaat, että hän on likainen ja haisee. Et oikeastaan haluaisi mennä lähemmäs, vaan mieluummin pääsisit pian kotiin. Eihän se sinulle oikeastaan kuulu. Ehkä joku muu pysähtyy auttamaan. Mitä siis teet? Jos kaikki on vain yhteensattumaa, voit ajatella, että sinun tulisi auttaa häntä, koska jos olisit itse samassa tilanteessa, haluaisit sinua autettavan. Toisaalta sinä et ehkä ole koskaan maannut tienvarressa haisevana ja likaisena. Ehkä et ollenkaan osaa kuvitella itseäsi hänen sijaansa. Ehkä vastuuntunto ja moraali saavat sinut pysähtymään, mutta moni varmasti kävelee ohi. Eikä ketään ole näkemässä.

Vai onko sittenkin? Jos ihminen uskoo J-laan, hän ei ole koskaan yksin. Eikä mikään ole vain sattumaa. Jos näet ihmisen tienvarressa, se johtuu siitä, että J-la on tarkoittanut sinun näkevän hänet. Ehkä J-la on tarkoittanut, että pelastat hänen henkensä, juuri sinä, eikä kukaan muu. Ehkä juuri tämä on se syy, miksi olet syntynyt, jotta eräänä päivänä voisit pelastaa tämän miehen hengen.
Jos kävelet ohi, kävelet ehkä myös elämäsi tarkoituksen ohi.

Monesti ihmiset haluavat puolustaa elämänvalintojaan sanomalla esimerkiksi, etteivät he ole uskonnollisia, tai antamalla itselleen nimen: teen näin, koska olen reformijuutalainen, tai sekulaari, tai ortodoksi, tai sefardi, tai feministi. Leimojen ja nimitysten taakse on helppo piiloutua, mutta ei elämässä ole kyse siitä, mihin ryhmään ihminen kuuluu tai mitä ideologiaa noudattaa. Kyse on siitä, että elätkö elämääsi niin kuin sinun on tarkoitettu elävän. Täytätkö sen tehtävän, joka sinulle on syntyessäsi annettu? Teetkö sen, mitä varten olet täällä, vai käveletkö elämäsi tarkoituksen ohi?