Ha lachma anja – Tämä on kurjuuden leipä

 Pesach-juhlan aloittavalla seder-aterialla täytetään monta mitsvaa, Tooran käskyä. Meillä on mitsva syödä matsaa, kitkerää maroria, juoda neljä lasia viiniä ja syödä pala afikomenista. Meillä on myös mitsva kertoa juutalaisen kansan alkuhetkistä, siitä kuinka J-la vapautti juutalaisen kansan Egyptin orjuudesta. Tämän sederin osan, jota kutsutaan magidiksi eli kertomukseksi, aluksi pöydällä oleva matsa kohotetaan ja lausutaan tai lauletaan muinainen teksti nimeltä halachma anja:

Ha lachma anja di achalu avhatana v'ar'a deMitsrajim,

kol dichfin jeitei vejeichol, kol ditsrich jeitei vejifsach

Hashata hacha, leshana haba'a be'ar'a deJisrael,

Hashata avdei, leshana haba'a benei chorin

Suomeksi:

Tämä on kurjuuden leipä, jota esi-isämme söivät Egyptin maassa,

Jokainen, joka on nälkäinen, tulkoon ja syököön, jokainen tarvitseva tulkoon ja viettäköön pesachia!

Tänä vuonna me olemme täällä, ensi vuonna Israelin maassa,

Tänä vuonna me olemme orjia, ensi vuonna vapaita.

Kurjuuden leipä viittaa matsaan, jossa ei ole mausteita ja joka on vaikeasti sulavaa. Abarvanel opettaa, että Ha lachma anja tulisi lausua avoimen ulko-oven edessä, jotta köyhät ja tarvitsevat voivat kuulla kutsun ja astua sisään. Nykyisin se lausutaan pöydän ääressä, mutta silti se edelleen muistuttaa meitä niistä pesachin mitsvoista, joita meidän ei tulisi unohtaa: chesedistä, toisille antamisesta ja vieraanvaraisuudesta.

Maimonideksen sanoin:

"Kun ihminen syö ja juo juhlapyhän kunniaksi, hänellä on velvollisuus ruokkia käännynnäisiä, orpoja, leskiä, ja muita, jotka ovat köyhiä ja tarvitsevia. Ihminen joka lukitsee pihansa portit ja syö ja juo lastensa ja vaimonsa kanssa, ruokkimatta köyhiä ja katkeroituneita, ei nauti mitsvan ilosta vaan oman suolensa ilosta.
Sellaisesta henkilöstä sanotaan: "Heidän uhrinsa tulevat olemaan kuin surevien leipää, kaikista, jotka sitä syövät, tulee epäpuhtaita, sillä he pitivät leipänsä vain itselleen."  

Ihminen, joka ei halua kutsua pöytäänsä muita ihmisiä, köyhiä, tarvitsevia ja kärsimyksestä katkeroituneita, on ymmärtänyt juhlan ajatuksen väärin. Pesachina kiitämme J-lan avusta ja ylistämme Hänen ihmeitään. Pesachin ateriat ovat mitsvoja, J-lan käskyjä, eikä tilaisuus tuijottaa omaa napaansa. Velvollisuus auttaa orpoja ja leskiä, köyhiä ja tarvitsevia on yksi juutalaisuuden keskeisimmistä ajatuksista.

Niin kuin J-la on sanonut:

"Älä tee käännynnäiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut maahanmuuttajana Egyptissä. Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja. Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua. Minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät sodalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja" (2. Moos. 22)

Orvot ja lesket ovat J-lan erityissuojeluksessa, sillä orvot ovat menettäneet jommankumman tai molemmat vanhemmistaan, ja lesket puolisonsa. He ovat erityisen haavoittuvia, sekä henkisesti että fyysisesti. J-la varoittaa, että se suru mikä on kohdannut toisia, voi kohdata myös meitä. Usein toisten kohteleminen huonosti lähtee ylemmyydentunnosta tai välinpitämättömyydestä toisia kohtaan. Voimme kuvitella, että koska meillä menee paremmin, olemme parempia, tai että meidän ei tarvitse välittää niistä, joilla menee huonommin. Juuri kaikkein haavoittuvimpia J-la kuitenkin valvoo eniten.  J-la on orpojen isä ja leskien puolustaja, niitä vastaan, jotka haluavat hyötyä kanssaihmistensä ahdingosta ja käyttää hyväkseen toisten haavoittuvaisuutta.

J-la rakastaa ja suojelee juutalaisuuteen kääntyneitä erityisesti. Toora varoittaa 36 kertaa kohtelemasta käännynnäisiä huonosti. Miksi Toorassa kuitenkin monesti käännynnäiset rinnastetaan juutalaisen kansan aikaan Egyptissä? Tässä käytetään sanaa ger, joka tarkoittaa henkilöä, joka on muuttanut muualta ja asettunut asumaan jollekin alueelle. Ger-sanalla kutsutaan myös käännynnäisiä, koska juutalaisen kansan asuessa Israelissa, käännynnäiset olivat samalla myös maahanmuuttajia. Ihmisillä on taipumusta muukalaisvastaisuuteen ja erilaisten ihmisten vierastamiseen. Siksi on tarpeen muistuttaa juutalaista kansaa heidän ajastaan Egyptissä, jolloin he joutuivat kärsimään egyptiläisten muukalaisvastaisuudesta. Viesti on myös, että entisinä egyptiläisinä orjina meidän tulisi tuntea nöyryyttä ylpeyden sijaan, myötätuntoa ylemmyydentunnon sijaan. Meidän pitäisi muistaa, että niin kuin J-la suojeli meitä Egyptissä, niin hän suojelee myös käännynnäisiä, joilla ei ole juutalaista perhettä suojelemassa tai auttamassa.

Kunpa juutalainen kansa ei unohtaisi tänä pesachina köyhiä, orpoja, leskiä, käännynnäisiä, tarvitsevia tai yksinäisiä. Kunpa muistaisimme ha lachma anjan opetuksen, ja kutsuisimme tänä pesachina pöytäämme myös ne, jotka kutsua eniten tarvitsevat, ja ne, jotka syövät yksin, jos heitä ei kutsuta.