Voiko ihminen olla sekä juutalainen että kristitty?

Olen pohtinut pitkään, mikä minua häiritsee joidenkin ihmisten ajatuksessa, että he ovat sekä juutalaisia ja kristittyjä.
 Minua ei nimittäin ollenkaan häiritse se, että ihmisillä on erilaisia uskontoja ja vakaumuksia, vaan päinvastoin kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia vakaumuksia. Minulle se on osa ihmisen itsensä kunnioitusta, etten hauku hänen uskontoaan tai yritä todistaa sitä vääräksi. Yksi ehdottomasti mielestäni hieno asia juutalaisuudessa on se, etteivät juutalaiset tuputa kenellekään uskoaan. Saa tulla ja olla ja oppia juutalaisuudesta, jos haluaa, mutta käännyttämistä tai omalla erinomaisuudella toisin uskovia päähän lyömistä ei juuri ole. Toisin tietysti on esimerkiksi juutalaisuuden sisällä, jossa käännytystyötä suuntauksesta ja ryhmästä tehdään paljon. Minua ei myöskään häiritse ateismi tai muutkaan uskonnottomat elämänkatsomukset, niin kauan kuin niitä ei tulla minulle tuputtamaan eikä kukaan tule väkisin inttämään, että minun tulee luopua uskostani.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulle uskonto olisi yhdentekevää tai ajattelisin, että kaikki uskonnot ovat todellisuudessa sama asia. Päinvastoin mielestäni tulisi antaa ihmisille oikeus paitsi rauhassa harjoittaa omaa uskontoaan, myös rauhassa ajatella että heidän uskontonsa on Ainoa Oikea ja muut ovat auttamattomasti väärässä. Itse uskon, että juutalaisuus on oikea uskonto, mutta silti ymmärrän, että samalla tavalla ajattelevat myös lukemattomat muiden uskontojen kannattajat. Maailmassa on paljon erilaisia maailmankatsomuksia, osa niistä on yhteensovitettavia toistensa kanssa, mutta pitäisi hyväksyä, että osaa niistä ei vain voi sovittaa yhteen. Se ei silti tarkoita, että toisia ihmisiä ja uskontoja ei voisi arvostaa ja kunnioittaa.
Itse yritän elää Mishnan lauseen "Kuka on viisas? Se, joka oppii jokaiselta ihmiseltä" mukaan, ja näen, että monien eri polkujen varrelta löytyy viisautta opittavaksi. Kaikissa uskonnoissa on hyvää, ja se täytyy myös tunnustaa.

Mistä siis johtuu, että kun kuulen ihmisten sanovan, että he ovat sekä juutalaisia että kristittyjä, se häiritsee minua, suoraan sanottuna ärsyttää?
 En usko että se johtuu suvaitsevuuden tai ymmärryksen puutteesta. Sen sijaan se liittyy ainakin osittain siihen perustavaa laatua olevaan eroon, joka juutalaisuuden ja kristinuskon välillä on, ja joka jollain tavalla yritetään häivyttää.
Juutalaisuus uskoo yhteen, jakamattomaan J-laan, kristinusko kolminaisuuteen.
Juutalaisuus uskoo messiaan tulevan tulevaisuudessa ja olevan ihminen, kristinusko uskoo Jeesuksen olleen messias ja J-lan inkarnaatio.
Juutalaisuus uskoo Tooran ja sen mitsvojen ikuisuuteen, kristinusko uuteen testamenttiin, joka on korvannut vanhentuneet juutalaiset kirjoitukset ja lakkauttanut käskyt.
Lyhyesti sanottuna, nämä kaksi uskontoa ovat yhteensovittamattomia. Ei ole mahdollista uskoa molempiin yhtä aikaa.

Ongelma vain on se, että osalla kristityistä on paitsi erilainen teologia, myös erilainen käsitys siitä, mitä on juutalaisuus. Juutalaisuus on juutalaisten mukaan paitsi kansa, myös uskonto. Monien kristittyjen mukaan juutalaisuus on ensisijaisesti kansa. Tästä seuraa se johtopäätös, että niin kuin on suomalaisia kristittyjä, korealaisia kristittyjä ja ranskalaisia kristittyjä, voi olla myös juutalaisia kristittyjä.
Juutalaisuuden määritteleminen pelkäksi kansaksi hävittää kuitenkin kokonaan juutalaisuuden uskontona. Toisin sanottuna, jos voi olla yhtä aikaa sekä täysin juutalainen että täysin kristitty, juutalaista uskontoa ei ole olemassa, vaan se on jonkinlainen turhake, josta voi luopua menettämättä mitään juutalaisuudestaan. Tämä on se ongelma, mikä minua häiritsee. Se, että joku uskoo juutalaisen uskonnon olevan väärässä, ei ole ongelma. Sen sijaan sen koen loukkaavana, että joku antaa ymmärtää, että uskontoani ei ole olemassa.
Ihmiset, jotka väittävät olevansa sekä juutalaisia että kristittyjä, näkevät asian mahdollisena, koska heillä on asiaan kristillinen näkökulma. He siis ajattelevat kuin kristityt ja uskovat kuin kristityt, mutta väittävät olevansa silti juutalaisia, määritellen juutalaisuuden uudestaan juutalaisuudelle vieraalla tavalla.
Oikeasti uskontona on kristinusko, mutta juutalaisuutta käytetään jonkinlaisena pöytäkoristeena, jonka voi ottaa esiin tuomaan oikeaa fiilistä tai rikastuttamaan elämää. Juutalaisena koen sen uskontoani halventavana ja mitätöivänä. Minun puolestani ihmiset saavat ihan vapaasti syödä juutalaista ruokaa tai harjoittaa juutalaisia perinteitä, vaikka uskovatkin muihin uskontoihin, kunhan he myöntävät rehellisesti kyseessä olevan juutalaiseen uskontoon liittyvän perinteen. Jos ihminen taas omii itselleen juutalaisuuden, vaikka todellisuudessa harjoittaa muuta uskontoa, hän käytännössä kieltää juutalaisen uskonnon ja sen historian. Tämä koskee yhtä lailla ihmisiä, joilla on juutalaisia sukujuuria, kuin niitä, joilla niitä ei ole.

Perinteisen juutalaisen lain mukaan, jos juutalainen kääntyy toiseen uskontoon, häntä ei voida laskea minjaniin, koska hän on juutalaisuuden ulkopuolella. Häneen pätevät kaikki samat säännöt kuin ei-juutalaiseen, lukuunottamatta naimisiinmenoa ja sitä, että hänellä on edelleen velvollisuus pitää mitsvat niin kuin juutalainen.
Jos hän haluaa palata takaisin juutalaisuuteen, hänen täytyy käydä mikvessä ja vahvistaa takaisin paluunsa bet dinin edessä, niin kuin juutalaisuuteen kääntyvän. Nykyään tästä vaatimuksesta ei olla enää aina niin tiukkoja, mutta se löytyy rabbiinisesta kirjallisuudesta ja antaa hyvin selvän viestin.

Juutalaisen perinteen ja uskonnon mukaan asia on yksinkertainen.
Niin kauan kuin ihminen harjoittaa jotain muuta uskontoa, hän on juutalaisen uskonnon ja juutalaisuuden ulkopuolella. Tästä ovat yhtä mieltä kaikki juutalaisen uskonnon eri suuntaukset, reformijuutalaisuudesta ultraortodokseihin.